Elinkautisvangin sanat putoilivat puhelimesta pehmeinä, sävyisinä ja täynnä syvää vihaa. Harju piti puhelinta korvallaan ja yritti katsella ympärilleen. Mistä mies, joka oli suljettu selliinsä Helsingin Sörnäisissä, tiesi hänen olevan Kajaanissa ja istuvan tukalan kuumassa autossa? Harju ei nähnyt ketään eikä mitään, mikä olisi viitannut Piiraiseen. Naisen auto oli edelleen parkissa huoltamon pihan toisella puolella. Naisen itsensä täytyi edelleen olla ruokailemassa kuten muutama minuutti aikaisemmin.
Sitten ajatus pyyhkäisi Harjun yli kuin lentävä esine, jonka hän vain vaivoin väisti: mistä hän tiesi oliko nainen jatkanut syömistään? Harju nousi autosta. Hän kuuli edelleen Piiraisen äänen.
"Mä lupasin sulle siellä Haminan valleilla, että mä kostan. En mä lämpimikseni puhunut. Hei, sä taisit nousta autosta."
Harju pyörähti täyden ympyrän. Hän näki nelihenkisen perheen pakkautumassa farmari-Passatiin, hän näki autoja ja huoltamon takana metsikön ja sen takana omakotitaloalueen. Harju astui pari askelta autoltaan nähdäkseen paremmin samaan rivistöön pysäköidyt muut autot. Ne olivat kaikki tyhjiä.
"Pyöri niin paljon kuin haluat. Saat tasaisen rusketuksen. Siellähän on kesän kaunein päivä."
Harju pysähtyi. Ainoa ihminen, jonka hän näki juuri nyt huoltamon pihalla, oli kauimmaisella tankkauspisteellä autonsa takana seisova mies. Keski-ikäinen mies pukeutuneena mustaan T-paitaan ja sortseihin, aurinkolasit nostettuna pään päälle. Harju yritti päätellä tämän tavanomaisista liikkeistä jotakin, mitä tahansa.
"Katsotkohan sä edes oikeaan suuntaan?" Piirainen kysyi, ja kuulosti siltä kuin haukottelisi. "- Oli miten oli. Koska mä tiedän, että sä olit viime yönä pienellä mökkireissulla, ajattelin varoittaa sua yhdestä asiasta."
"Ja mikähän se on", sanoi Harju yrittäen kuulostaa niin viileältä kuin mahdollista.
"Kaikkihan tietää", Piirainen sanoi nyt tiukemmalla ja ohuemmalla äänellä, "- että sä jouduit hyllylle Launisin takia ja että sä olet moneen kertaan luvannut kostaa Launisille. Nyt sä olet kostanut. Ja kohta sua etsitään kissojen ja koirien kanssa. Sun on hyvä tietää."
Harju lähti kulkemaan kohti keski-ikäistä miestä, ja näki jo kauempaa, että tällä oli korvassaan valkoinen nappikuuloke. Hän kiihdytti askeleitaan.
"Miksi mua etsittäis?" Harju kysyi, ja oli kosketusetäisyydellä miehen sinisestä Peugeotista, kun hän kuuli Piiraisen sanat:
"Näyttää vahvasti siltä, että sä tapoit Launisin."