Juttu on julkaistu alun perin 4.8.2016 Kalevassa.
Milko Tokola löysi punttisalilta elämänsä kaksi suurinta rakkautta, painonnoston ja tulevan vaimon.
Ujosta pojasta on kasvanut periaatteen mies, joka ei lähde Rioon ihmettelemään olympiarenkaita vaan nostamaan ennätyksiä itselleen ja Suomelle – mutta ei Suomen Painonnostoliitolle.
Jos tällä tarinalla olisi täydellinen loppu, hänellä olisi Riossa mukanaan molemmat rakkautensa.
Poikaa ajoi se sama, joka on ajanut nuoria miehiä maailman sivu. Mieli olisi tehnyt, mutta ei puhettakaan, että olisi uskaltanut. Niin ujo hän oli.
Poika marssi kotikylänsä ainoalle kuntosalille ja alkoi nostaa rautaa. Lihakset ja voima herättäisivät varmasti jonkun kivan tytön kiinnostuksen, hän järkeili. Hän oli vasta 12-vuotias, mutta murrosiän hormonit olivat alkaneet hyrrätä jo vuotta aikaisemmin.
Elettiin vuotta 2004. Painonnosto oli kova juttu Kalajoen Rautionkylällä. Nuorisoseuran voimailutilassa viettivät aikaa käytännössä kaikki teini-ikäiset ja vähän sitä vanhemmat.
Poika, Milko Tokola, huomasi heti olevansa vahvempi kuin muut ikätoverinsa. Hän oli lahjakas, mutta kieltämättä varhain alkanut murrosikä ja monipuolinen urheilutausta auttoivat asiaa.
Punttien kanssa kolistelu kulki niin hyvin, että tytöt unohtuivat muutamassa viikossa.
– Halusin olla vain paljon parempi kuin muut.
Sitä hän myös oli.
Tokola voitti näytöstyyliin uransa ensimmäiset painonnoston SM-kisat. Raution Kisailijoiden 12-vuotias voimanpesä aloitti suorituksensa sellaisista painoista, että sarjan muut nostajat olivat jo lopettaneet oman urakkansa.
Nuorten maajoukkuevalmentaja Petri Tanninen pani merkille poikkeuksellisen yksilön. Hän otti yhteyttä ja kysyi halukkuutta osallistua Pohjoismaiden mestaruuskisoihin.
– Otin siellä hopeaa.
PM-kisoissa kokeneempi kilpakumppani ihmetteli ääneen, kun poika nosti niin huonolla tekniikalla. Se oli ymmärrettävää, eihän Tokolaa ollut kukaan opettanut.
Älytön talentti
Alkeellinen tekniikka kävi myös Tannisen silmään. Maajoukkueluotsi soitti Tokolan Tenho-isälle. Viesti oli kohteliaan ytimekäs: ”Tuo poika Rovaniemelle, niin opetan sen nostamaan. Meillä on siinä aivan älytön talentti.”
Seuraavana viikonloppuna Tokolan perheen auto kaarsi Rovaniemelle.
Tanninen teki ohjelmat ja alkoi valmentaa nuorta lupausta. Tokolan tulokset nousivat rymisten vuoden aikana.
– Treenasin 13-vuotiaana jo käytännössä kuin ammattilainen, kahdeksan kertaa viikossa. Tiesin heti, että haluan tässä lajissa maailman huipulle, vaikka olin ihan kakara.
Tenho Tokola teki kaikkensa tukeakseen poikaansa. Hänelle riitti, että perheen lapsista keskimmäinen vakuutti olevansa tosissaan painonnoston kanssa. Isä osti punttivehkeet ja rakensi lavan kotitalon autotalliin.
Siitä homma sen kuin kasvoi koko ajan.
– Kun olin 15-vuotias, autotallissamme oli jo monta lavaa, ihan sellaiset oikeat kisasetit.
Milkon vanavedessä isoveli Miika innostui painonnostosta. Hänkin on nykyisin moninkertainen SM-mitalisti, vaikka ei ole koskaan treenannut ammattimaisesti.
– Myös pikkusisko kokeili lajia, mutta innostus taisi lopahtaa siihen, että neuvoin häntä liian tulisesti.
Useita vahvuuksia
Mäkihyppääjät ovat tunnetusti kovia poikia ponnistamaan.
Nelinkertaisen olympiavoittajan Matti Nykäsen kerrotaan hauskuuttaneen tupakavereitaan armeijassa ponnistamalla lattialta yläpunkalle. Janne Ahosen ennätys vauhdittomassa pituushypyssä on kolme metriä ja 20 senttiä.
Langanlaihojen liitäjien suoritukset ovat ymmärrettäviä, mutta sitä on vaikeampaa käsittää, kun jykeväraaminen painonnostaja pistää pökköä pesään.
163-senttisen Milko Tokolan pomppu nousee kisakunnossa silmien korkeudelle. Tasajalkaa hän hyppää paikaltaan 334 senttiä eli yli kaksi kertaa oman pituutensa.
Sadan metrin pikamatkan Rautionkylän mies on painellut 10,98. Tulos on mitattu sähköisellä ajanotolla Vierumäellä, kun Tokola oli 19-vuotias ja nosti 77 kilon sarjassa.
– Nyt olen tullut niin isoksi siaksi, etten ole enää hirveän nopea muuten kuin tangon kanssa. Veikkaisin, että satanen menisi sinne 13 sekunnin hujakoille, 85-kiloisten luokassa kisaava nostaja sanoo.
Räjähtävyys, nopeus ja liikkuvuus ovat silti edelleen Tokolan suurimmat vahvuudet. Niiden ansiosta hänen ei tarvitse saada vetokorkeutta niin ylös kuin muiden kilpailijoiden.
Periaatepäätös on pitänyt
Milko Tokola on harvinaisen päämäärätietoinen ja omistautunut urheilija. Hän on vasta 23-vuotias, mutta harjoitellut jo kymmenen vuotta ammattimaisesti.
Jo murrosikäisenä hän päätti kääntää jokaisen mahdollisen kortin ollakseen mahdollisimman kova. Se päätös on pitänyt.
– Olen antanut koko elämäni urheilulle. En ole ikinä esimerkiksi maistanut mitään pähteitä, en alkoholia, tupakkaa tai mitään. Se on periaatepäätös. En usko, että niistä olisi ainakaan mitään hyötyä urheilu-uralleni.
Tokola haluaa tehdä kaikkensa ja katsoa, kuinka pitkälle lahjat riittävät. Hän ei usko, että kenelläkään ihmisellä on olemassa rajoja. Kehittymisen varaa on loputtomasti, niin kauan kunnes ikä tulee vastaan.
– Jos teen kaikki asiat hyvin, miksi en voisi olla paras?
– Luulen, että olen painonnostajana parhaimmillani 28–32-vuotiaana. Uskon pystyväni parantamaan suoritustani koko ajan ainakin kolmikymppiseksi asti. Minulle 200 kilon työntötulos ei tule olemaan päätepysäkki, jos kaikki menee hyvin.
Pitkä matka olympiakesään
Matka Raution Nuorisoseuran voimailutilasta olympiakesään 2016 on ollut pitkä ja vaiherikas.
Milko Tokola on ajanut kroppansa äärirajoille useita kertoja. Aina paikat eivät ole kestäneet mukana: ranne on operoitu ja selän kanssa oli pitkään ongelmia.
Mutta vain kerran urheilija on joutunut kunnolla pysähtymään ja miettimään koko touhun järkevyyttä.
Oltiin nuorten EM-kisoissa Kyproksella 2010.
Tokola pyörtyi kisasuorituksensa jälkeen ja putosi lavalta. Silmäkulma aukesi rytäkässä. Veripisarat tai pyörtyminen eivät hämmentäneet nostajaa sen kummemmin, olihan hän pyörtynyt kisoissa aiemminkin lukemattomia kertoja.
Totisempi paikka tuli vastaan illalla hotellissa. Suihkussa Tokolan korvasta alkoi valua verta ja koko kroppa tärisi.
– Tärykalvo oli hajonnut.
– Ohimo oli pitkään kipeä, piti käydä magneettikuvissa asti varmistamassa, että kaikki on varmasti kunnossa. Se on ainoa kerta, kun olen säikähtänyt pyörtymistä ja sen seurauksia.
Nuorempana pyörtymiset olivat Tokolalle melkein osa arkipäivää.
Hän laskee pyörtyneensä kisatilanteessa vähintään 50 kertaa ja harjoituksissa toisen mokoman päälle.
Syytä jatkuviin pyörtymisiin tutkittiin aikoinaan, mutta varsinaista syytä ei koskaan löytynyt. Ainoaksi selitykseksi tuli se, että nostajalla on kyky saada itsestään liikaa irti.
Tokolan henkilökohtainen lääkäri Ylermi Luttinen epäili jo tuolloin, että vaiva saattaa hävitä, kun ikää ja lihasmassaa tulee lisää.
Niin on myös käynyt. Tokola on pyörtynyt tänä vuonna kerran; kun hän otti kolmoiskyykyn 250 kilon painoilla harjoituksissa, vaikka lihakset olivat valmiiksi jumissa.
– Yläkroppani oli aikaisemmin niin heikko verrattuna muuhun, että olen joutunut puristamaan tankoa hirveästi. Se on vienyt hapen aivoista. Tai sitten olen vain unohtanut hengittää suorituksen aikana.
– Onneksi olen saanut treenattua yläkropan paljon vahvemmaksi viimeisen vuoden aikana. Pyörtymiset näyttävät olevan jo takanapäin.
Kuvankaunis porilaistyttö
Palataan alkuun. Painonnosto tempaisi nuoren pojan mukaansa niin voimalla, että hän unohti kaiken muun – jopa ne tytöt – hyväksi toviksi.
Asiaan tuli muutos, kun samoille maajoukkueleireille ja kisareissuille ilmestyi kuvankaunis porilaistyttö.
Rautionkylän poika oli päässyt ujoudestaan, mutta ei silti uskaltanut tehdä kunnon aloitetta. Anna Everi oli viisi vuotta vanhempikin.
Pari löysi toisensa lopulta vasta vuonna 2013, kahdeksan vuoden tuttavuuden jälkeen.
– Olin kiinnittänyt katseeni Annaan kyllä jo paljon aikaisemmin, mutta olin silloin vielä turhan laiha. Kun nousin sarjassa ylöspäin, sitten aloin kelvata Annalle, Milko väittää. Vieressä istuva kihlattu purskahtaa nauruun.
Huippuvalmentaja näytti vihreää valoa
Tokolan alkuperäinen tavoite oli lunastaa paikka jo Lontoon olympialaisiin 2012. Unelma vesittyi kalkkiviivoille. Kisoihin lähti toinen Kalajoen mies, Miika Antti-Roiko.
– Olin silloin toiseksi paras miesnostaja. Sen jälkeen päätin, että olen mukana Rion kisoissa.
Seuraavat vuodet olivat kuitenkin vaikeita Tokolalle: selkävammat piinasivat ja ranne jouduttiin leikkaamaan. Välillä tähtäin ehti siirtyä jo Tokion kisoihin 2020.
Loukkaantumismurheet saivat Tokolan ja Everin ottamaan yhteyttä virolaiseen huippuvalmentajaan Alar Seimiin, joka oli nostanut Mart-poikansa työnnön raskaansarjan MM-kultamitalistiksi.
Alar Seim näytti vihreää valoa, ja niin Suomen painonnoston kärkeen kuuluva kihlapari muutti Tallinaan viime syyskuussa.
Tokolan mukaan ratkaisu oli ehdottomasti oikea.
– Alarin opissa tasoni nousi nopeasti yhden levelin. Tiesin jo viime syksynä, että pääsen Rioon, jos kaikki menee vain hyvin.
– Tekniikkani on muuttunut paljon paremmaksi, venäläisoppien mukaisesti sellaiseksi konemaiseksi. Treenasimme aluksi paljon juuri tekniikkaa, mutta myöhemmin siirryimme enemmän voimaharjoitteluun. Sekin on hyvin erilaista, ei pelkkää vetoa tai kyykkyä. Olemme keskittyneet siihen, että koko kropan pitää olla tasapainoisesti vahva.
Kaavamainen arkirytmi
Arki Tallinnassa pyörii täysin painonnoston ympärillä. Sekä Tokola että Everi nostavat rautaa ammattilaisina.
Kihlaparin päivärytmi on kaavamainen. Aamutreenit alkavat aina vartin yli yhdeksän. Sen jälkeen ehtii syödä ja levätä ennen kuin toiset harjoitukset kutsuvat kolmelta iltapäivällä.
Jos jälkimmäisten treenin jälkeen tarvitsee hierontaa, ammattitaitoinen valmentaja Alar hieroo. Kuuden aikaan siirrytään kylmähuoneeseen palauttelemaan ja siitä päivälliselle.
Takaisin kotona pariskunta on yleensä seitsemän maissa illalla.
– Lopun ajan minä nukun. Olen kova poika nukkumaan, Tokola kertoo.
Everi nyökkää.
– Milkon nukkumista ei häiritse mikään. Kerran meillä soi palohälytin mummolassa, mutta ei hän siihenkään herännyt.
Kodinhoito jää vääjäämättä enemmän Everin vastuulle, koska mies nostaa viikoittain noin satatuhatta kiloa rautaa.
– Siivoan ja pesen pyykkiä ennen nukkumaanmenoa.
– Meidän elämä on nyt tätä, ja se on elettävä näin. Milko on sanonut, että ainakin niin kauan asumme Tallinnassa, kunnes hän työntää 200 kiloa. Ei meillä ole oikeasti mitään syytä tulla Virosta pois, viihdymme siellä hyvin. Haluamme molemmat olla mukana Tokion olympialaisissa.
Unelma sinetöityi huhtikuussa
Tokolan paikka Rion olympialaisiin sinetöityi huhtikuussa Norjan EM-kisoissa, kun hän teki luokkansa Pohjoismaiden ennätykset tempauksessa (152 kiloa) ja yhteistuloksessa (335 kiloa).
– Oli selvää, että jos saamme maapaikan, se on minun. Olin EM-kisoissa joukkueemme paras nostaja ja minulla oli alla kova tulos myös kevään SM-kisoista (yhteistulos 333 kiloa).
Tokola kuuli olympiavalinnastaan heti EM-kisojen jälkeen. Hän käsitteli asian mielessään pikaisesti, vaikka juuri näihin kisoihin pääseminen oli ollut teini-ikäisestä saakka unelmana.
– Olen ollut ammattiurheilija kauan ja minulla on kovat tavoitteet. Ensimmäinen ajatus, joka tuli paikan varmistuttua oli se, että minun pitää olla hirveässä kunnossa siellä.
– En siis alkanut miettiä, että ”vau”. Läheisille ja erityisesti isälleni, joka on rahoittanut uraani koko ajan, valinta oli varmasti kovempi juttu.
Tokola vakuuttaa, että on fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tavoite Brasiliassa on sen mukainen.
– En ole menossa sinne tuijottelemaan olympiarenkaita. Haluan tehdä uusiksi Suomen ja Pohjoismaiden ennätykset. Ne ovat jo nimissäni työntöä lukuun ottamatta. Se tarkoittaa 155 kiloa tempauksessa ja 190 kiloa työnnössä. Voimaa on kyllä riittävästi.
Olympiakomitean valinnoista päänvaivaa
Kalajoen mies ei ole liiemmin vaivannut päätään pohtimalla olympiakaupunki Rio de Janeiron turvallisuutta tai zikavirusta.
– Totta kai suhtaudun näihin asioihin vakavasti, mutta en ajattele niitä liikaa. Aina pelätään ja varoitellaan, mutta uskon, että loppupeleissä kaikella on jokin tarkoitus.
Päänvaivaa Tokolalle sen sijaan aiheutti se, että Olympiakomitea nimesi 18. heinäkuuta Suomen naisedustajaksi Rion painonnostoon Anni Vuohijoen. Valinta syntyi Painonnostoliiton johtokunnan esityksen mukaisesti.
Vuohijoen ohella kisoihin tyrkyllä olleet Everi ja Meri Ilmarinen eivät sulattaneet päätöstä, vaan molemmat valittivat urheilun oikeusturvalautakuntaan.
Päätös ei muuttunut, vaikka pelkästään tulosten valossa mitattuna Everi olisi kuulunut kisajoukkueeseen.
Tokola ymmärtää olevansa puolueellinen kommentoimaan asiaa, mutta suoraselkäisenä ja rehellisyyttä yli kaiken arvostavana ihmisenä ei halua pitää suutaan kiinni.
– Valinta oli niin väärä kuin vain voi olla. Ei sitä voi millään perustella oikeaksi, että kolmesta ehdokkaasta valitaan ylivoimaisesti huonoin.
– Se on selvää, että minä nostan olympialaisissa itselleni ja Suomelle. En todellakaan Painonnostoliitolle. Minulla ei ole minkäänlaisia välejä sinne, ei hyviä eikä huonoja. Liitto ei ole tukenut minua millään tavalla, Tokola lataa.
Tärkein tukipilari Suomessa
Olympianostajat Tokola ja Vuohijoki edustavat molemmat seuratasolla Rovaniemen Reipasta. Siihen yhteiset tekijät sitten jäävätkin, sillä Tokola aikoo kulkea Riossa omia polkujaan.
Hänellä on tukenaan olympialavan reunalla henkilökohtainen valmentajansa Alar Seim ja isä Tenho, joka on ollut aina paikan päällä poikansa kisoissa.
– Olen pieneltä paikkakunnalta, joten isä on edelleen suurin tukijani ja rahoittajani. Hänellä on varmasti mennyt vähän liikaakin rahaa minuun. Toivon, että saisin uusia tukijoita nyt, kun pääsin olympialaisiin ja todistin, minkä tason urheilija olen.
Tärkein tukipilari on olympialaisten aikaan kuitenkin Suomessa.
– Jokaisena aamuna ja iltana olen varmasti yhteydessä Annan kanssa, vaikka aikaero kuinka haittaisi. Valmistautuminen on helpompaa, kun voi puhua kaikesta ja toinen ymmärtää.
Häitä tanssitaan syyskuussa
Palataan vielä alkuun. 12-vuotiaan pojan ajatuksenjuoksu ei ollut lainkaan pöllömpi.
Ensin roihahti rakkaus painoihin, mutta niiden avulla löytyi lopulta myös elämänkumppani ja sieluntoveri.
Milko Tokola ja Anna Everi sanovat toisilleen ”tahdon” 10. syyskuuta Kalajoella.
Hääjärjestelyt ovat jo hyvällä mallilla, vaikka tuleva sulhanen on niistä melkoisen tietämätön.
– Minulle riittää, kun saan Annan. Se on se tarkoitus.
Milko Tokolan sarja nostetaan olympialaisissa perjantaina 12. elokuuta.
