Hyvä on, ajatteli Harju selkä ja silmät väsymyksestä särkien, lisätään soppaan Mika Piirainen, Suomen vaarallisin elinkautisvanki. Jonka vaimoa Harju nyt oletettavasti seurasi. Vaikka varmuutta asiasta ei ollut. Audi TT oli rekisteröity Aliisa Piiraisen nimiin, mutta se ei vielä tarkoittanut, että tämän niminen nainen ajoi autoa.
Vuorokauden sisään Harjun seuraama nainen oli ollut sekä blondi että brunetti ja liikkunut aseistettuna siellä missä Aivar Launis ja tämän kaksi henkivartijaa oli ammuttu hengiltä. Harju yritti muistaa oliko hän ennen hyllytystään Keskusrikospoliisista törmännyt Aliisa Piiraisen nimeen. Ei mielestään. Ei edes niiden tutkimusten yhteydessä, jotka johtivat Mika Piiraisen kiinniottoon Haminan valleilla.
Keskusrikospoliisin miehet, Harju heidän joukossaan, olivat vuosi sitten seuranneet Launisia Haminan Tervasaareen. Tervasaari oli kylpenyt lämmössä, ja ilmassa olivat tuoksuneet meren suola, ravintolan lounasruoka sekä veneisiin tankattava polttoaine. Ravintolalaivan kannella oli mies kapteeninlakissaan juonut olutta ja katsonut sinne missä avomeri kangasti.
Tarkoitus oli ollut saada selville Launisin suomalainen liikekumppani ja pidättää molemmat. Launis oli istunut Land Cruiserissaan, kun Piirainen oli ohjannut Hondansa sen viereen. Tästä eteenpäin kaikki oli mennyt pieleen. Launis pakeni. Harju oli ajanut Piiraisen perään.
He olivat ajaneet ylinopeutta ympyräkaupungin läpi, vaarantaneet torille pyöräilevien ihmisten hengen ja ohittaneet Raatihuoneen, ortodoksikirkon ja Reserviupseerikoulun. Siinä kohtaa Piirainen oli menettänyt autonsa hallinnan ja tieltä suistuttuaan jatkanut pakoaan jalkaisin. Harju seurasi. Piirainen kiipesi vallia ylös, kääntyi ja kohotti aseen. Harju toimi vaistomaisesti: hän ampui ja osui Piiraista jalkaan ja vasempaan käsivarteen. Lyödessään raudat verisen miehen ranteisiin tämä oli vannonut hänelle kostoa.
Nyt Harju antoi naiselle lisää etumatkaa ja nojasi päänsä niskatyynyyn. Aurinko paahtoi sellaisella voimalla, että sen kojelaudasta, vastaan kiitävistä liikennemerkeistä ja Saimaan pinnasta kimpoavat säteet olivat vähän väliä sokaista hänet.
Samalla hetkellä tyhjyyden tunne yllätti Harjun. Se tuli varoittamatta, musertavan voimakkaana. Yhtäkkiä tuntui, että niin kauan kuin hän ei tiennyt kuka nainen oli ja mitä hän teki tämän perässä, hän oli hukassa itseltäänkin. Mistä tällainen pelottava ajatus tuli?
Suunta oli pohjoiseen.