Kisojen kohukappale hölkkää tavoitellen raskaan rockinkin sävyjä. Haitari soi ja välillä pannaan hiphopiksi. Tilkkutäkki, joka omalla karulla tavallaan on iskelmäversio System Of A Down -yhtyeestä.
Tuulahdus politiikkaa muovimaailmassa
Kaikkihan haluavat haistella kukkia ja pitää hauskaa.
Niinhän sitä voisi luulla. Mutta kun Israel tuo euroviisujen muovimaailmaan tuulahduksen Lähi-idän politiikasta, unohtuvat kukkien tuoksut monilta.
Internetin videosivu YouTubessa Israelia edustavan Teapack-yhtyeen Push the Button on kirvoittanut raivoisan kommenttikeskustelun, joka on jo aikaa sitten siirtynyt musiikista itsemurha- ja ohjusiskuihin ja jossa kiihkeimmät keskustelijat haukkuvat toisia natseiksi.
Kiihkon sytykkeenä toimii Push the Button -kappaleen sanoitus, jossa puhutaan "hulluista hallitsijoista" ja "napin painamisesta". Sanoituksen on tulkittu viittaavan Iranin presidenttiin Mahmud Ahmadinejadiin ja Iranin ydinaseohjelmaan.
Niinpä Teapacksin ja erityisesti sen pienikokoisen laulajan Kobi Ozin ympärillä riitti kuhinaa torstaina euroviisujen lehdistökeskuksessa. Oz pyöri leukaparrassaan, luppakorvahatussaan ja vahvoissa silmälaseissaan ympäri Messukeskusta kuin sähikäisenä harhaillut ilotulitusraketti ja vakuutti, ettei Push the Button ole poliittinen laulu. Ozin mukaan laulun sanoma on, että kaikki haluavat elää, haistella kukkia ja pitää hauskaa.
Vihaa ja rakkautta
Israelin esitys on kuitenkin saanut Iranin tuomion, ja kappaleesta keskusteltiin Euroviisujen johtoryhmässä. Johtoryhmän päätöksellä Israel on mukana, vaikka euroviisujen sääntöjen mukaan kilpailukappaleissa ei saa esittää poliittisia kannanottoja. Oz sanoo reaktioiden yllättäneen hänet.
-- Israelissa me olemme valtavirran yhtye. Rauhan asia ei ole vain Israelin asia, vaan koko maailman asia. Juutalainen tapa toimia on nauraa kaikelle, Oz sanoo.
-- Hyvää taidetta pitää vihata ja rakastaa.
Musiikillisesti Push the Button on sekametelisoppa, jossa vaihtelevat kansanmusiikkivaikutteiset osat, rap ja hard rock. Kiistellyt lyriikat esitetään englanniksi, hepreaksi ja ranskaksi.
-- Tätä voi kutsua monikulttuuriseksi, tätä voi kutsua skitsofreeniseksi, Oz sanoo.
Jos historian perusteella pitää ennustaa, Israelille ei kannata odottaa äänivyöryä. "Jos joku nakkaa ydinkakkaa", alkoi Juice Leskisen sanoittama Suomen edustuskappale Nuku pommiin vuonna 1982. Suomen karsinnan ratkettua säveltäjä Jim Pembroke lupasi, että seuraavana vuonna euroviisut kisataan Helsingissä.
Näin ei ihan käynyt, vaan Kojosta tuli viisufanien kielessä nollan synonyymi. Rauhanaate hiukan rauhallisemmin tulkittuna oli valttia, sillä kisan voitti Länsi-Saksan Nicole, jonka toiveissa oli Ein bisschen Frieden ("Hiukan rauhaa"). (STT)