Kokoomusjohtaja Ville Itälä on lähtenyt pelaamaan kovaa peliä. Hän sysää syytä kannatuskadosta puolueen kokeneimman poliitikon harteille.
Kokoomuksen kannatuskriisi on ajanut puolueen sekasortoiseen valtapeliin, jossa panokset kasvavat päivä päivältä. Puheenjohtaja Ville Itälän asema oppositiopuolueen johdossa on kyseenalaistettu, ja seuraajaa etsitään. Viime viikolla Itälä otti kovat keinot käyttöön ja vaati vallan tavoittelijoita ilmoittautumaan puoluevaltuuston tuuletuskokouksessa maaliskuussa.
Mutta ei tässä kaikki. Viikonvaihteessa Itälän mahdollinen haastaja, ex-maatalousministeri Jari Koskinen, ilmoitti yllättäen pyrkivänsä eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Tieto paljastaa Itälästä uhkarohkean ja ehkä kostonhimoisenkin piirteen. Kun Helsingin piiri vaati puheenjohtajan vaihtoa, Itälä lähti taustaryhmineen vastaiskuun ja valitsi uhriksi puolueen kokeneimman poliitikon hyväksymällä eduskuntaryhmän niin sanottujen maakunnan miesten toiveen helsinkiläisen Zyskowiczin kaadosta.
Koskisen valinta eduskuntaryhmän johtoon merkitsisi sitä, että Itälän pelkäämä haastaja olisi pois puheenjohtajapelistä. Vaikka operaation paljastuminen kertookin avoimuudesta, aito tuuletus puolueen tilasta saattoi kärsiä haaksirikon.
Itälä valittiin kokoomuksen johtoon pehmeäksi vaihtoehdoksi Sauli Niinistön jälkeen. Uusi puheenjohtaja jäi kuitenkin vahvan valtiovarainministerin varjoon. Vaalitaistelussa Itälä teki kardinaalivirheen. Sen sijaan että olisi haastanut SDP:n ja Paavo Lipposen, hän teki kokoomuksesta SDP:n myötäilijän. Valtakautensa alussa Itälä tarvitsi Zyskowiczia, mutta nyt miesten tiet ovat erkanemassa.
Zyskowicz on kiistatta kokoomuksen eduskuntaryhmän kokenein hahmo, joka 1970-luvun nuorisopoliitikkona joutui omiensakin jahtaamaksi. Kovin helppoa ei ollut suomettuneessa eduskuntaryhmässäkään 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla. Kokoomuksen ryhmää hän on johtanut vuodesta 1993. Puolueen puheenjohtajat ovat tulleet ja menneet, mutta Zyskowicz on pysynyt. Migreenin takia Zyskowicz ei ole ottanut ministerin salkkua, vaikka sitä on hänelle tarjottu moneen otteeseen.
Niinistöltä ryhmäjohtajan vaihdos onnistui aikoinaan, kun hän sitä vaati. Zyskowicz on kuitenkin keitetty niin monessa liemessä, ettei hän vähästä säikähdä. Kokeneen kehäketun kaato voi olla työlästä, vaikka kaatajat uskovatkin saavansa taakseen enemmistön.
Pikkunäppäristä operaatioista kokoomuksen sekasorto voi vain syventyä. Jos niin käy, vastuu siitä lankeaa viime kädessä Itälälle, joka ei ole sanoutunut irti Zyskowiczin kaatoyrityksestä. Muutenkin voi kysyä, mitä kokoomus voittaa, jos Zyskowicz siirretään syrjään? Aivoleikkaus on väärä diagnoosi tilanteessa, jossa puoluetta vaivaa yleinen poliittisen aivokapasiteetin puute.
Pohjimmiltaan kokoomuksen kriisissä ei ole kuitenkaan kyse henkilöistä, vaan aatteesta. Hyväksyykö kokoomusväki nykyisen sosiaalista omaatuntoa korostavan linjan vai halutaanko puoluetta ohjata "kovempaan ja kylmempään" suuntaan? Millaisen johtajan avulla oppositiosta noustaan hallitukseen, pehmon vai jämäkän? Kansaa ei voi kahdella aatteella kosiskella. Pahin vaihtoehto on, että puolue ajautuu 70-luvun kaltaiseen linjariitaan.
Koskinen ei ole ainoa puolueen tulevaisuuden toivo. On heitä muitakin, mutta he tekevät viisaasti jättämällä tämän kierroksen väliin. Martin Saarikankaan varaan ei puolue voi tulevaisuuttaan rakentaa.