Eteläisen Afrikan Zimbabwen torstaisten parlamenttivaalien alla oppositiota ei ahdisteltu aivan niin paljon kuin edellisellä kerralla. Paikkojakin oppositio sai parlamenttiin yli kolmanneksen, joten jotkut demokratian mekanismit toimivat. Vapaiksi vaaleja ei voi silti sanoa. Mugaben puolue Zanu-PF saa kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista, kun presidentti täyttää niistä 30.
Ennen Rhodesiana tunnettu maa itsenäistyi lopullisesti Britanniasta vasta 1980. Sen asioita seurataan yhä tiiviisti isoissa brittiläisissä tiedotusvälineissä, joita puolestaan luetaan ahkerasti maailmalla. Tämä lisää Zimbabwen näkyvyyttä moneen muuhun afrikkalaiseen maahan verrattuna.
Toinen, ja painavampi syy huomioon on, että Zimbabwe on poikkeuksellisen surullinen esimerkki huonosta hallinnosta.
Presidentti Robert Mugabe saarnaa ahkerasti siirtomaakauden taakasta. Kuitenkin naapurissa entisistä siirtomaista Botswana on kyennyt luomaan vahvan ja toimivan demokratian. Samoin sisällissodan aikanaan runtelema Mosambik on pahasta köyhyydestä huolimatta saanut asioitaan järjestykseen ja kohonnut eräänlaiseksi afrikkalaiseksi malliesimerkiksi muutoksen mahdollisuudesta.
Zimbabweon esimerkki toiseen suuntaan. Sen lähtökohdat olivat tavallista paremmat. Kuitenkin maan kehitys on ollut silkkaa alakierrettä, mikä on johtanut ruokahuollon, koulutuksen, terveyden, toimeentulon ja työllisyyden romahdukseen. Tähän on vaikuttanut olennaisesti se, että presidentti Mugaben politiikan ohjenuorana on ollut kaiken vallan keskittäminen omiin ja lähipiirinsä käsiin.
Mugabe saarnaa imperialismia vastaan, mutta kansan elinolojen selvän heikentymisen parhaaksi selitykseksi riittää hänen oma politiikkansa. Tällaisessa tilanteessa punnitaan myös kansainvälisen yhteisön vastuu.
Etelä-Afrikan apartheid-hallinto ja Rhodesian valkoinen vähemmistövalta olivat aikanaan oikeutetusti laajan kansainvälisen boikotin kohteina. Etelä-Afrikka kykeni luomaan nahkansa rauhanomaisesti ja muuttumaan aidoksi demokratiaksi. Zimbabwessa ei käynyt yhtä hyvin. Kuitenkin Etelä-Afrikka, joka asioihin voisi eniten vaikuttaa, on katsonut Mugaben hallintoa läpi sormien. Jotkut Afrikassa jopa taputtavat, kun Mugabe sälyttää kaikki vaivat imperialistien niskoille, ja lännenkin vastatoimet ovat tehottomia.
Zimbabwelaiset demokratian kannattajat tarvitsevat nyt tukea siinä kuin aikanaan valkoisen siirtomaavallan vastustajatkin.
paakirjoitus@kaleva.fi