Kesken haastattelun Zero Ninen laulusolistin Kepa Salmirinteen taskusta kuuluu helmipöllön ujellus. Samaisen äänen voi bongata myös yhtyeen huomenna keskiviikkona julkaistavan yhdeksännen albumin IX:n päätösraidalta.
"Olin unohtanut puhelimen päälle, ja kun olin mikin takana laulamassa, se rupesi vinkumaan. Jätkät huomasivat tarkkaamon puolelta, että tuohan sopisi siihen biisiin", Salmirinne naureskelee.
Zero Nine ei suinkaan ole viettänyt hiljaiseloa viisi vuotta sitten ilmestyneen N. E. Files -albumin jälkeen. Viimeisten kolmen vuoden ajan yhtye on työstänyt biisejä uutta levyä varten ja treenannut säännöllisesti.
Keikkojakin on kertynyt joka vuosi.
"Eihän meitä tietenkään miksikään aktiivibändiksi voi kutsua. Suomessa on muutamia meidän ikäisiä bändejä, kuten Popeda, ei tosin enää alkuaikojen kokoonpanolla, ja niihin verrattuna me vain syömme kermakakusta mansikat", Salmirinne sanoo.
Hitaasti ja suunnittelematta
Salmirinne ja kitaristi Timo Käsmä kertovat IX:n biisimateriaalin olleen paria poikkeusta lukuun ottamatta kasassa jo viime kesänä. Eli periaatteessa albumi olisi voinut ehtiä yhtyeen joulukuisiin 30-vuotisjuhliin.
"Hoksasimme kuitenkin, että 090909 on niin lähellä, ja päätimme siirtää julkaisun sinne. Jos ei olisi ollut tuota päivämäärää, emme varmaan olisi vieläkään saaneet aikaiseksi mennä studioon", Salmirinne sanoo.
Nytkin pitkäsoitto rutistettiin valmiiksi levy-yhtiön potkiessa persuuksiin.
"Kaikki ottaa oman aikansa. Kun rupeaa huolellisesti levyä tekemään, ei siinä passaa ruveta kiirehtimään turhaan, ainakaan väärässä paikassa", Käsmä huomauttaa.
"Ei niin. Itse asiassa päätimme, että jos emme saa mielestämme laadukasta levyä aikaiseksi, niin emme ala tuijottelemaan päivämäärää", Salmirinne jatkaa.
Kaksikko myöntää, että IX:stä ei tullut ihan sellainen kuin alkujaan oli suunnitelmissa. Zero Ninen tapauksessa se ei ole mikään yllätys.
"Emme ole koskaan suunnitelleet yhtään mitään, vaan olemme aina ajautuneet tilanteeseen, josta olemme ajautuneet seuraavaan tilanteeseen. Kun ollaan menossa tekemään levyä, on tietysti jotain toiveita ja mielikuvia. Mutta kyllähän tämänkin levyn kuva muuttui studiossa aika paljon", Salmirinne selvittää.
Parin kuuntelukerran perusteella uutuus eroaa vanhasta Zero Nine -materiaalista ennen kaikkea raa´an soundimaailmansa takia. 1980-lukuun kuulunut turha hierominen on jäänyt pois.
"Teimme viime talvena treenikämpillä demon, joka sekin oli aika raa´an kuuloinen. Yksi lähtökohta oli, että tästäkin tulisi aika raaka. Tuottajamme Kakke Vähäkuopus osoittautui myös raa´an soundin ystäväksi", Käsmä kertoo.
"Emme olleet vielä päättäneet tuottajakuviota, kun menimme studioon. Äänitysten aikana huomasimme, että Kakella on mielessään sellainen soundimaailma, joka rupesi päivä päivältä miellyttämään korvaa enemmän. Ihastuimme siihen, että tuolla soundilla kuulostamme rankalta. Kun tämän ikäisen bändin yhdeksäs levy on ronskein, onhan se mahtavaa."
Maailmanvalloitus unohdettu
IX:n biisimateriaalissa on mukavasti vaihtelua. Komeasti rokkaavat hard rock -palat istuvat luontevasti klassisemman heavyn kanssa. Mahtuupa mukaan myös bonjovimainen slovari. Lopputulos on silti linjakas ja bändin kuuloinen.
"Bändin sointi on kypsynyt parin viimeisen levyn aikana. Siinä on tapahtunut aika paljon hienosäätöä. Tämä uusin on meidän parhaiten soitettu levymme, olemme vihdoinkin saaneet taltioitua elastisen svengimme", Käsmä sanoo.
"Tuolta me olemme aina kuulostaneet livenä. Levymme eivät ole olleet niin rankkoja kuin live-tatsimme on ollut", Salmirinne nyökkäilee.
Muuten Zero Nine ei ole juurikaan muuttunut siitä, mitä se oli 1980-luvun alussa. Biisejä valmistellaan treenikämpillä ihan samalla tavalla.
Karttuneesta kokemuksesta on toki se hyöty, että jotkut ideat tunnistaa tuomituiksi kokeilematta.
Maailmanvalloituksesta Zero Ninen leirissä ei ole haaveiltu enää aikoihin.
Salmirinteelle riittää, että biisejä syntyy ja bändi on iskussa.
"Tällaisessa musanteossa on mukavaa, kun tähän ei liity mitään pakollista ulkopuolista hömppää. 80-luvulla niin sanotut kuuluisuuden kirot alkoivat olla jo kiusallisella tasolla", hän toteaa.
"Nyt sitä on muusikko eikä hanskakauppias. Kun tekee ammatikseen levyn vuodessa, ja sen on myytävä, silloin on pakko tuoda mukaan muutakin kuin musiikki. Sen sijaan tämä mansikoiden syöminen kermakakusta ei vaadi muuta kuin musiikin tekemistä."
