Raahesta lähtöisin oleva Zen Café on tutkinut kotimaansa mäkiä ja tantereita jo 15 vuoden ajan. Alku aina hankalaa, mutta lopussa ja joskus jopa jo matkan varrella kiitos seisoo. Zen Café on millä tikulla tahansa mitattuna yksi tämän vuosituhannen kovimmista kotimaisista bändeistä. Arvostelumenestysten lisäksi trio on napsinut kaappiinsa platina- ja kultalevyn poikineen. Zen Cafén uuteen levyyn Stop haettiin innoitusta Afrikasta asti.
Zen Café tekee sävellyksensä koko ryhmän voimin. Tekstien rustaamisessa rumpali Pete Parkkonen ja basisti Kari Nylander eivät enää ole mukana. Sanoitukset ovat laulaja-kitaristi Samuli Putron hallitsema usein vallan merkillinen valtakunta. Stop-albumilla Putro ei halunnut toistaa viime vuonna ilmestyneen Laiska, tyhmä ja saamaton -levyn ajatusmaailmaa.
- Se oli sellaista rypemistä. Sitä aihepiiriä en enää halunnut ottaa käsittelyyn. Ajattelin, että toista albumia putkeen ei voi tehdä krapulassa. Että mieluummin rakkauslauluja ja nostalgiaa kuin rypemistä, Samuli kertoo.
- Huomasin, että rakkauslaulut ja nostalgia ovat h-tin hankala alue. Tätä levyä sai tehdä oikein tosissaan. Rappiosta ja rypemisestä laulaminen kun on istuvinaan perinteiseen bänditouhuun paremmin.
Raahelainen
munalla
Samuli Putro ajautui rakkauden ja nostalgian kanssa niin mittaviin hankaluuksiin, että mies lähti Afrikkaan karkuun. Kämppä Beninissä Atlantin rannikolla tarjosi mahdollisuuden muuttaa työpaineet luomisvimmaksi.
- Ranta oli 50 metrin päässä kämpästäni. Oli aika veikeä tunne, kun mustat miehet vetää verkkoja ja laulaa kovaa ääneen ja minä rämpytän melkein sinä vieressä kitaraa.
Mutta mitä Putron kynästä Afrikassa paperille siunaantuikaan? Mies matkusti Afrikkaan tekemään tekstejä muun muassa nakkikioskista, lihapiirakasta ja maidosta.
- Ihminen osaa arvostaa asioita vasta siinä vaiheessa, kun hän on lipunut niistä pois. Minusta tuntuu, että minut yllätti Afrikassa koti-ikävä, myöntää Putro ja kehuu estottomasti kotikaupunkinsa Raahen nakkikioskien hittituotetta, jonka nimi on tietysti raahelainen.
- Se on perunamuhennoksella täytetty lihapiirakka. Jos syö raahelaisen yöllä ravintolaillan jälkeen, sen tuntee nahoissaan vielä aamullakin.
Muutakin syötävää kuin pelkkiä raahelaisia Putrolle ja bändikavereilleen on kotiseudulla tarjolla.
- Oulun kaupunginvaltuusto on kutsunut meidät illalliselle, Putro kehaisee kuin olisi lähdössä valtiovierailulle.
Työvoittojen
bändi
Samuli Putro on monen muun tavoin miettinyt sitä, miten niinkin epäkaupallinen bändi kuin Zen Café on saavuttanut niin suuren suosion. Suomen albumilistan ykköspaikka on yhtyeelle suurin piirtein yhtä tuttu kuin hyppyrimäen vauhtimäki Janne Ahoselle.
- Zen Cafésta puhuttaessa täytyy ensiksi mainita, että kun on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia. Tässä bändissä kukaan ei ole musiikillisesti kauhean lahjakas. Me olemme työvoittojen bändi. Ja suomalaisilla on sellainen ominaisuus, että ne pitävät työvoitoista. Työvoittojen ottajia ei kukaan vihaa, että ´noi on p-stä´.
- Ja kun me emme ole kovin lahjakkaita, niin me emme myöskään ole kykeneväisiä kikkailuun. Meillä toimii avoimuuden logiikka. Zen Café on avoin ja rehellinen bändi. ´Mä olen tämmöinen ja nyt mulle kävi näin.´ Ja sitten me teemme siitä laulun, Putro kiteyttää bändinsä tuotannon ytimen.
Uusi levy on pelmahtanut kauppojen hyllyille ja kaikki on muutenkin hyvin. Putro vakuuttaa, että Zen Cafén keikkakuntokin on katsastamisen arvoinen.
- Tämä bändi on nyt iskussa. Meillä on yleisölle paljon annettavaa, Samuli Putro lupaa.
