Vasabladetin toimittaja Tor Högnäs julkisti 31.10.1972 tietoja presidentti Urho Kekkosen ja neuvostojohdon käymistä luottamuksellisissa neuvotteluista Zavidovossa elokuussa 1972. Keskustelut koskivat Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä.
Kekkonen oli laatinut salaisen muistion johtaville ministereille ja ulkoministeriön virkamiehille. Muistiossa Leonid Brezhnev toisti kielteisen kannan EEC:hen. Hän jopa epäili EEC-sopimuksen olevan ristiriidassa yya-sopimuksen kanssa.
Kekkonen ilmoitti ottavansa henkilökohtaisen vastuun siitä, että maiden väliset suhteet säilyvät hyvinä.
Vuotojuttu aiheutti selvitys- ja oikeusprosessin. Oikeuskanslerinvirasto tutki ja kuulusteli poliitikkoja, virkamiehiä ja Högnäsia, joka kieltäytyi paljastamasta lähdettään.
Tutkimuksissa selvisi, että tasavallan presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki antoi muistion pääjohtaja Eino S. Revolle. Hänet tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa sakkoihin. Jyränki siirtyi professoriksi.
Sakot sai myös tuolloinen ylijohtaja Seppo Lindblom, joka luovutti kopiot muistiosta valtiovarainministeri Mauno Koivistolle ja SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerille Paavo Lipposelle.
Ulkomaankauppaministeri Jussi Linnamo joutui eroamaan. Kekkonen päätti, ettei Linnamoa syytetä valtakunnanoikeudessa.
Syksyllä 1993 Erkki Tuomioja - EEC-sopimuksen tiukka vastustaja - paljasti kirjassaan vuotaneensa tiedot Högnäsille. Toimittaja vahvisti, että Tuomiojan oli tullut häntä vastaan eduskunnan käytävällä ja tarjonnut uutista. Varsinaista vuotajaa Tuomioja ei ole paljastanut.
Kekkonen käytti taitavasti hyväkseen uutisvuotoa. Se lopetti kerta heitolla oikeistopoliitikkojen poikkeuslakimenettelyä kohtaan tunteman epäilyn. Hän ilmoitti, ettei suostu jatkamaan presidenttinä, koska katsoi luottamuksensa neuvostojohdon silmissä heikentyneen.
Käytyään Moskovassa tapaamassa neuvostojohtoa Kekkonen perui kieltäytymisensä. Presidentin virkakautta jatkettiin poikkeuslailla neljällä vuodella 1974-78. EEC-sopimuskin hyväksyttiin.