"Hei, täällä minä olen", kuuluu kirkas naisääni naapurin aidan takaa. Olemme perillä täsmällisesti sovittuna aikana, mutta yhden omakotitalon verran väärässä paikassa Baben kaupunginosassa Prahassa.
Ääni on Lieko Zachovalovan. Tuttu sointi neljän vuosikymmenen takaa. Tuolloinhan hänen radiolähetyksensä kuittaukset "täällä Lieko Zachovalova, Praha" tulivat tutuksi kaikille suomalaisille. Elettiin pelottavia aikoja: Neuvostoliiton panssarit vyöryivät Prahaan.
Valkohiuksinen Lieko ottaa vastaan Max II jaloissa pyörien ja tuhisten. On hellepäivä ja Maxin kaltaisten lyhtykuonoisten mopsiraukkojen hengitys joutuu koville. Sisältä astuu Marsu I - Marcel Zachoval - Lieko Zachovalovan puoliso. Marraskuun viidentenä päivänä pariskunta juhlii timanttihäitään; yhteistä elontietä on takana kunnioitettavat 60 vuotta.
"Elämme elämämme parhainta aikaa. Ei ole vastuuta mistään, maassa on rauha. Luemme paljon ja katsomme telkkaria. Me olemme jo vanhoja", 81 vuotta juuri juuri täyttävä Lieko Zachovalova sanoo hymyssä suin.
Vähän ajan kuluttua äänen sävy muuttuu vakavammaksi. Vanhempi perheen kahdesta pojasta joutui tyttärensä kanssa hiljattain moottoripyöräonnettomuuteen, ja molemmat kuolivat. "Se oli elämää suurempi harrastus", Lieko Zachovalova huokaa.
Vieraat ohjataan viisikymmentäluvun lopulla valmistuneen funkkistyylisen omakotitalon terassille, jonka kaiteita ympäröivät lukemattomat, nyt jo lakastumassa olevat punaiset ja valkoiset pelargoniat. Lokakuussa kukat kukkivat taas, toisen kerran. Ollaan korkealla Prahaa ympäröivillä kukkuloilla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta pohjoiseen.
Max II vastaa kaukaa kuuluviin naapurikoirien ärhentelyihin omilla murhauksillaan ja levottomalla liikehtimisellään. Lieko Zachovalova kantaa kahvipöytään armenialaista kakkua. Marcel Zachoval näyttää puolisonsa ylioppilaskuvaa. Tähän tummaan kaunottareen hän ihastui vieraillessaan Suomessa neljäkymmentäluvulla.
Lieko oli tuolloin Lieko Leino, kuuluisan ja kiistellyn kommunistisen sisäministerin Yrjö Leinon tytär. Varsinaista isäsuhdetta Yrjö Leinolla ei tyttäreensä ollut. Vanhemmat erosivat Liekon ollessa kolmen vanha. Isä tuli joskus parin tunnin visiitille viulu toisessa ja suklaanappipussi toisessa kädessään. Isä soitti vilua, tarjosi suklaata ja pelattiin marjapussia. Siinäpä se.
"Leino-mummi (Yrjö Leinon äiti) oli todella rakastettava persoonsa. Sen parempaa ihmistä ei ole olemassakaan. Paitsi hänen äitinsä. Tunnepitoiset, työtätekevät, rakastavaiset vanhat naiset", Lieko Zachovalova muistelee ensimmäisten elinvuosiensa tärkeitä ihmisiä.
Vuonna 1948 Lieko Leinosta tuntui, että Tshekkoslovakia oli maailman mielenkiintoisin maa. Teollisuus oli kehittynyt ja uusi yhteiskunnallinen kokeilu vauhdissa. Kotimaassa kommunisteja - niin isää kuin äitiäkin - oli pidetty vankilassa vakaumustensa vuoksi. Täällä kommunistit olivat jo vallassa, oli helppo olla voittajien puolella. Ja olihan Tshekkoslovakia Marcel Zachovalin kotimaa.
Lieko Leino pääsi harjoittelemaan Tshekkoslovakiaan. "Syksyllä, kun piti lähteä kotiin, istuin Marcelin kanssa pellon reunalla ja tämä kosi. Sanoin okei. Ja kirjoitin äidille, että lähettäisi talvivaatteet, koska aion jäädä tänne."
Siinä he nyt ovat - kaksi ikäihmistä. Takana pitkä elämäntyö: toisella toimittajana, toisella tiede-elämässä. Perhe, lapset ja lapsenlapset kohtaloineen. Takana sota-aika, sosialismin nousu ja tuho, ja tämän ajan seesteisyys, mitä se nyt sitten onkin.
Yksi tapahtumien sarja ylitse muiden nosti Lieko Zachovalovan nimen kaikkien suomalaisten tietoisuuteen. Se alkoi tammikuussa 1968 ja sai nimekseen Prahan kevät ja päättyi elokuun 20. päivän iltana alkaneeseen Prahan syksyyn, jota jatkui pitkään.
"Puhelin soi kolmen aikaan yöllä. Langan päässä oli tarmokas Lenka Reinerova varsinaiselta työpaikaltani Orbis-nimisessä lehtitalossa, missä toimitin ruotsinkielistä kuvalehteä niemeltään Livet i Tjeckoslovakien. ´Vastavallankumous on puhjennut! Ne tulevat´, Lenka sanoi. Hänellä oli ironiansa ja huumorinsa tuollakin vakavalle hetkellä."
"Minä puolestani kysyin unenpöpperöisenä, mitä nyt pitää tehdä. ´No, ole nyt ainakin hereillä´, Lenka vastasi."
Lieko Zachovalova istui ikään kuin shokissa vuoteensa laidalla. Taivaalta kuului lyhyin väliajoin lentokoneiden jyly. Prahan radio vaikeni, kunnes aloitti lähetyksensä: "Kello on 4.30. Täällä Tshekkoslovakian radio, Praha. Arvoisat kuulijat, on keksiviikko 21. elokuuta 1968. Lähetämme kohta Tshekkoslovakian kommunistisen puolueen keskuskomitean puhemiehistön tiedotteen, mutta koska osa lähettimistämme ei toimi, emmekä tiedä lähetämmekö koko maalle, pyydämme teitä levittämään tätä tietoa kaikin tavoin."
Tiedotteesta selvisi, että miehitys oli alkanut edellisiltana kello 23 ja että se oli tehty tasavallan korkeimman johdon tietämättä. Puolue kehotti kansaa pysymään rauhallisena.
"Kuuden aikaan soitti Jarmo Jääskeläinen Puolasta. Luin hänelle pitkän jutun, jonka hän välitti edelleen Helsinkiin."
Alkoi yhtämittainen työputki. Lieko Zachovalova teki uutisia toivossa, että Yleisradiosta joku saisi yhteyden häneen. Tshekkoslovakiasta soitto ulos oli mahdotonta.
Historian kirjoihin jää Yleisradion välittämä uutinen, jossa Lieko Zachovalova joutuu sanaharkkaan sveitsiläisen puhelinkeskuksen hoitajan kanssa, koska tämä aikoo katkaista uutisen luvun kesken kaiken. Radio lähetti sananvaihdon kaikkine kipakkoine kommentointeineen.
"Juuri tämän ihmiset muistavat ja sen mukana toivottavasti myös nuo muistamisen arvoiset tapahtumat", Lieko Zachovalova sanoo.