Suomi–Venäjä-seura (SVS) juhlii olemassaolonsa 70 vuotta näyttävin menoin Oulussa tällä viikolla maiden välistä ystävyyttä vaalivan seuran kannalta kiusallisena ajankohtana.
Venäjän sotilaallinen ärhentely Ukrainassa on lisännyt huolta Suomessa. Ensiksi Kalevan ja viimeksi Helsingin Sanomien hiljattain julkaiseman mielipidemittauksen mukaan itänaapuria pelkäävien osuus on noussut nopeasti Suomessa. Enemmistö suomalaisista tosin suhtautuu Venäjään edelleen ilman suurempaa ahdistusta.
Suomi–Venäjä-seuralla ja etenkin sen edeltäjällä, sotien jälkeen perustetulla Suomi-Neuvostoliitto-seuralla (SNS) on ollut suuri merkitys maiden suhteissa. SNS oli Neuvostoliiton kanssa tehdyn yya-sopimuksen tukijärjestö, johon kuului enimmillään toistasataatuhatta suomalaista.
SNS:llä oli puolivirallinen asema idänpolitiikassa. Tämä palkittiinkin ruhtinaallisin valtionavuin.
SNS:n johtopaikat jaettiin poliittisin perustein. Seuratyössä olivat lopulta osallisina kaikki merkittävät poliittiset voimat kommunisteista kokoomukseen. SNS:n jäsenyys toimi eräänlaisena käyntikorttina Neuvostoliittoon niillekin politiikoille, joiden aatemaailma oli tyystin muuta.
Neuvostoliiton hajoaminen ja sen myötä tapahtunut yya-sopimuksen kuoppaaminen johtivat Venäjä-seuran merkityksen muuttumiseen. Seuran jäsenmäärä romahti, valtionavut vähenivät ja poliitikkojen kilpailu johtopaikoista hiipui.
Poliittinen pönötys ystävysseuran ympärillä on vähentynyt, joskaan ei kokonaan hävinnyt. SVS:stä on tullut järjestö järjestöjen rinnalle tehtävänään rakentaa kansalaisten yhteyksiä Venäjälle.
Pääkirjoitus