"Druzhba" eli ystävyys ei enää sovi sen paremmin Venäjältä länteen vievän öljyputken nimeksi kuin kuvaamaan kahden slaavilaisvaltion välejä. Valko-Venäjän tilanteesta tuli Euroopalle iso päänsärky.
On kovin vaikeaa eritellä sitä, ketkä Venäjän ja Valko-Venäjän välisessä kiistassa ovat liikkeellä puhtain paperein. Luultavasti eivät ketkään. Konkreettinen tosiasia sen sijaan on, että Valko-Venäjän kautta läntiseen Eurooppaan kulkeva öljyputki maanantaina tyhjeni, ilman edeltävää varoitusta ja ilman tietoa seisokin kestosta.
Putken toisessa päässä, etenkin Saksassa, tämä uutinen tuli shokkina. Öljyhuolto ei missään asiakasmaassa ole tämän myötä uhattuna, sillä reserveissä on viikkojen tarve puskuriksi ja muualtakin voi öljyä tarvittaessa ostaa.
Mutta tällaisessa kaupassa kyse on ennen muuta luottamuksesta ja toimitusvarmuudesta. Vuosi sitten Venäjän ja Ukrainan välinen kiista kaasun hinnasta haittasi kaasun toimituksia Länsi-Eurooppaan. Nyt öljyputki korahti vuorostaan kiinni. Välitön seuraus tästä on, että suuri riippuvuus Venäjästä energiantoimittajana alkaa tuntua epäilyttävältä.
Energiakauppa sujui häiriöttä läpi kylmän sodan vuosien. Nyt se on alkanut pätkiä. Siitä seuraa kysymys, onko Venäjä ryhtynyt käyttämään energiaa poliittisena aseena.
Vastaus tähän ei ole yksiselitteinen. Kiistojen taustalla on, että Venäjä on ryhtynyt perimään maailmanmarkkinahintoja myös niiltä lähinaapureilta, jotka ennen ovat saaneet energiaansa idästä keinotekoisen halvalla. Venäjän oikeutta hintojen nostoon ei voi kiistää.
Nyt on väitetty, että Valko-Venäjä olisi omin luvin valuttanut putkesta öljyä itselleen. Jos tämä pitää paikkansa, ei ole sinänsä ihme, että Venäjän öljyputkista vastaava Transneft-yhtiö ryhtyi vastatoimiin. Mutta asioiden kärjistyminen tähän tilaan on ennenkuulumatonta ja seuraukset vakavia.
Kahden slaavilaisen maan ennen hyvin läheiset välit ovat äkkiä muuttuneet jäätäviksi. Joulukuun lopun riitely kaasun hinnasta on muuttunut vielä pahemmaksi nokitteluksi öljystä.
Juuri öljyn vuoksi Moskovan ja Minskin välirikosta tuli iso eurooppalainen kysymys.
Venäjää on tähän asti moitittu siitä, että se on tukenut Euroopan viimeistä diktatuuria eli Valko-Venäjää, jonka kohtuullinen elintaso on pitkälti juuri halvan energian ansiota. Maat ovat puhuneet jopa valtioliitosta.
Nyt näyttää siltä, että Venäjä yrittää vetää mattoa Valko-Venäjän omapäisen johtajan Aljaksandr Lukashenkan alta. Ikävä kyllä tästäkin tilanteesta on helpompaa löytää erilaisia salaliittoteorioita kuin selkeitä totuuksia. Halutaanko Moskovassa kammeta Minskiin mieluisampi johto ja liittää koko maa tiiviimmin omaan valtapiiriin, vai onko kyse vain silkasta rahasta? EU:n on tässä tilanteessa vaikea tukea sen paremmin Venäjää kuin Lukashenkaa.
Jokainen hetki, jonka energiatoimitukset ovat poikki, vahingoittaa lopulta Venäjää itseään. Välitön seuraus tapahtuneesta oli, että muiden energialähteiden pohdinta sekä EU:n tasolla että yksittäisissä Euroopan maissa singahti aivan uusille kierroksille. Jos Venäjä aikoo jatkaa talouskasvuaan, sillä ei ole varaa menettää asiakkaiden luottamusta.
Mutta jos taustalla on enemmän politiikka kuin talous, Euroopan keskellä voi kohta olla pahankin kriisin ainekset.