Charon soittaa kaksi viimeistä keikkaansa Qstockin päätösklubeilla Nuclear Nightclubilla Oulussa ensi perjantaina 29.7 ja lauantaina 30.7.
Oulu Kotipihansa kaukolämpöputkiremonttia Raahessa sijaitsevan 1960-luvulla rakennetun omakotitalonsa ikkunasta seuraava musiikintekijä ja laulaja Juha-Pekka Leppäluoto on äärimmäisen levollinen.
Viime viikon raahelaismuusikko on työstänyt Harmaja-yhtyeensä kolmatta pitkäsoittoa Hollolassa.
"Harmajassa olen löytänyt hienon uniikin jutun, jota on hyvä kehittää", hän uskoo.
Ensi viikolla Charon, jossa Leppäluoto kauan sitten aloitti muusikon uransa kakofonisina kirkuvilla kitaravalleilla myrkytettyä death-metal -musiikkia laulamalla, soittaa kaksi viimeistä keikkaansa Oulussa.
"Charoniin liittyy lukemattomia mahtavia kokemuksia ja muistoja siitä, miten musiikkiin ja keikkailuun käsiksi pääsin", laulaja mittailee.
Leppäluoto astelee kotitalonsa pihalle, avaa autonsa oven, ja painaa avaimen virtalukkoon.
Heviyhtyeessä musisointi ei häntä ahdistanut, vaan metallimusiikin kulttuuri.
"Metallimusiikin genre on äärimmäisen kapea, ja bändien ylitarjonta lannistaa", laulaja niittaa ohjastaessaan autonsa keulan melkein viimeistä kertaa kohti koillista ja Oulun Hiukkavaarassa sijaitsevaa Charonin treenikämppää.
Leppäluodon uusi taidepop-yhtye Harmaja teki jo 2009 keikkoja, ja yhtye oli saanut allekirjoitettua myös mukavan levytyssopimuksen.
Sitten musiikki alkoi kiertää kehää.
Leppäluoto kertoo, että esimerkiksi yksi hänen pianolla alkujaan Charonin kolmannelle mutta julkaisemattomalle levylle säveltämistään kappaleista päätyi ensin Raahen Pekkateatterin Minna Canthin tekstiin pohjautuvaan murhenäytelmään Anna Liisa, ja lopulta Harmajan ohjelmistoon.
"Charon ja Harmaja ruokkivat aluksi toisiaan, mutta myöhemmin Harmaja alkoi kuulua Charonista läpi", hän tunnustaa.
Charon ehti 2010 äänittää raakaversion uudesta levystä, jota ei kuitenkaan koskaan julkaista.
"Muuan ystäväni sanoi esituotantovaiheeseen jämähtäneet biisit kuultuaan, että ne kuulostavat kovalla kitarasäröllä maustetulta englanninkieliseltä Harmajalta", Leppäluoto naurahtaa.
Surua ei ilmassa ole. Leppäluoto on viimein löytänyt itsensä musiikintekijänä.
"Perusmotivaatio musiikin tekemiseen puuttui taustalta kokonaan, ja jo senkin takia olisi ollut typerää räpistellä eteenpäin ja jatkaa löysässä hirressä roikkumista Charonin kanssa", hän muotoilee.
Leppäluoto tunnustaa, että hän oli liki naimisissa Charonin kanssa ne seitsemäntoista vuotta, jotka hän vuosina 1992-2009 aktiivisesti toimineessa raahelaisyhtyeessä lauloi.
"Ystävyys meni syksyllä 2009 toisillemme nokiteltuamme onneksi kaiken muun edelle", Leppäluoto tiivistää.
"Elin ja hengitin metallimusiikkia. Charon vaikutti koko ajan siihen mitä ajattelin, mitä tein, kenen kanssa asuin, kenen kanssa liikuin, ja siksi tappi lopulta tuli täyteen."
Charonin viimeiseksi levyksi jäi 2010 julkaistu kokoelma A-sides, B-sides & Suicides, jolle yhtye oli koonnut hittejään, sekä kappaleiden demoversioita.
"Demomateriaalia saattoi olla kaksikin levyllistä, mutta siitäkin paistoi, lopuksi joka hetki kun sitä kuuntelin, läpi epärehellisyys. En voinut olla kappaleisiin tyytyväinen ja allekirjoittaa lauluja, joita Charonille tein."
Vuonna 2001 julkaistun Downheartedin ja neljä vuotta myöhemmin ilmestyneen Songs For The Sinners -levyjen aikoihin Charon puski Leppäluodon mukaan rankasti keikkoja. Se esiintyi jopa Venäjällä.
"Kun rautatieasemalla oli satoja faneja odottamassa, ja meille kerrottiin, että seuraavalla vierailullamme ajaisimme limusiineilla, tajusin, että jotain on tapahtumassa", laulaja muistelee.
Kolmen vuoden ahkera kiertäminen vei kuitenkin veronsa, eikä yhtye saanut vuoden 2005 jälkeen uusia lauluja aikaan. Samanaikaisesti Charonin silloinen levy-yhtiö alkoi patistaa Leppäluotoa yhtyeen keulakuvaksi.
"Charonista olisi tullut J.P.Leppäluoto ja hänen taustabändinsä, mihin sanoin jyrkän painokkaasti ei", laulaja muistaa.