Nyt olemme puhuneet ja kuunnelleet asiaa Sonerasta sen verran, että voinemme tehdä jonkinlaisen välitilinpäätöksen. Koska umts-kauppojen kielteisiä puolia lienee esitelty jo aivan riittävästi, on aika muistuttaa myös seikkailun myönteisistä seurauksista. Niistä on ollut esillä lähinnä vain se, että Suomi sai mahdottoman hyvät ilmat ja Saksaan jäi pelkkiä sateita, kun Sonera osti saksalaista ilmaa 4,3 miljardilla eurolla.
Ei tuo ole suinkaan ainoa hyvä puoli. Kun sanotaan, että umts-seikkailu maksoi enemmän kuin sotakorvaukset, kannattaa muistaa, että tällä kerralla selvittiin ilman sotaa. Onhan tappio sentään rauhan oloissa aina miellyttävämpi kuin sodassa kärsitty.
Poliittisesti Sonera on ollut herranlahja kaikille osapuolille. Oppositio voi tietysti riemuita siitä, että se pääsee höykkyyttämään hallitusta oikein olan takaa Sonera-töppäilystä. Mutta eipä jää osattomaksi hallituskaan: tästä eteenpäin mikä tahansa moka tuntuu pieneltä Soneran rinnalla, eikä mikään ei voi mennä yhtä pahasti pieleen, joten suunta on koko ajan parempaan. Kaikkien onni on se, että kun nyt päivitellään umtsiin kuluneitten rahojen paljoutta, kukaan ei huomaakaan, kuinka paljon uppoaa rahaa valtion budjettiin.
Senkin jupakka osoitti, että kansanedustajat eivät ole vieraantuneita vain pienen ihmisen asioista, kuten on syytetty. Kyllä he ovat aivan yhtä vieraantuneita myös suurten yritysten asioista, joten tilanne on tasapainoisempi kuin on luultu. Eikä edustajia voida syyttää edes oman edun tavoittelusta, sillä monella heistä on satoja, jopa tuhansia Soneran osakkeita, joiden arvo tipahti murto-osaan muutamassa kuukaudessa.
Sonera on luonut myös uusia julkkiksia. Kukaan ei esimerkiksi tiennyt aiemmin, että Suomessa on kansanedustaja nimeltä Pertti Turtiainen, mutta nyt häntä pidetään suurena visionäärinä ja hänet on nähty oikein televisiossakin, kun paljastui, että hän ainoana kansanedustajana ei ymmärtänyt umts-kauppojen siunauksellisuutta pari vuotta sitten, vaan vastusti niitä.
Viihteenä Sonera-ooppera hakkaa mennen tullen muut saippuaoopperat, sillä siinä on enemmän juonitteluja, yllätyksiä ja kähmintää kuin Kotikadussa, Salatuissa elämissä ja Kauniissa ja rohkeissa yhteensä. Tuskin sitä pystytään lyömäänkään ainakaan ennen kuin Kalle Päätalon 600-osainen Koillismaa-sarja alkaa.
On mahdoton kuvitella, missä muussa ohjelmassa esimerkiksi Paavo Lipponen olisi intoutunut samanlaisiin repliikkeihin kuin Soneran eduskuntakäsittelyssä: "Voi tätä käsienpesua, tätä jälkiviisautta, tätä oman rinnan röyhistelyä, tätä populismia, jota täällä on harjoitettu." Jäi puuttumaan vain se, että Lipponen olisi hallituksen aitiossa repäissyt vaatteensa ja heittäytynyt lattialle tuskissaan piehtaroimaan.