Halosta 53. Niinistöä 47. Pakkasta 41. Saa nähdä, kuinka hänessä vielä käy.
Joka tapauksessa nyt on hyvä olla äänestäjä, erityisesti maalaisemäntä. Häntä ymmärtävät syvällisesti sekä Halonen että Niinistö, eikä pakkanenkaan pääse panemaan, kun muistaa käydä äänestämässä kerrospukeutuneena. Maalaisemännästä on yhtäkkiä tullut valtakunnan suosituin henkilö, sillä hänellä on käyttämätön ääni. Se on nykyisessä mielessä käyttämätön, vaikka sitä olisi tullut paljonkin esimerkiksi isäntää ojennettaessa tai Matti Vanhasta äänestäessä. Molemmissa tapauksissa sitä on vielä riittävästi jäljellä annettavaksi Tarja Haloselle tai Sauli Niinistölle.
Tästä syystä on erityisen otollista ymmärtää ehtoista emäntää. Me kaikki emme ehkä kylmiltämme pysty siihen aivan samalla tavalla kuin Halonen ja Niinistö, jotka ovat käytännöllisesti katsoen koko lapsuutensa viettäneet maaseudulla päätoimisesti ymmärtämässä emäntiä.
Halosen vaarin serkun naapurilla oli aikoinaan kaukana maaseudulla kukoistava sikaviljelmä, jonka lähettyvillä pikku-Tarja vietti melkein kaikki kesälomansa, ellei ollut perunoita seivästämässä enon velipuolen tyttären farmilla. Niinistö puolestaan perehtyi syvällisesti maalaiselämään sisarensa vävyn isoisän laajoilla riisivainioilla sekä kaimansa poikapuolen broccoliplantaasilla.
Molemmat ovat nähneet, kuinka maito tulee alun perin lehmästä käsin eikä suinkaan kaupan hyllystä. Lehmää hännästä pumppaamalla emännät tirauttavat käden käänteessä yhteen purkkiin punaista maitoa, toiseen sinistä, kolmanteen rasvatonta ja neljänteen piimää. Tällä tavalla nuo luontoa ymmärtävät kansalaiset ovat onnistuneet jättämään maitoeläimen seitsemästä utareesta vielä kolme vapaaksi, jotta myös viilin, jukurtin ja raejuuston ystävät saavat omat kahden desin purnukkansa.
"Siinä on pitkä käytännön kokemus opettanut maaseudun uutteralle naiselle arjen viisautta paremmin kuin mikään huipputeknologian opiskelu, mikä toki myös on ensiarvoisen tärkeää henkistä pääomaa pienelle kansakunnallemme", toteavat Niinistö ja Halonen kuin yhdestä suusta.
Totta kai ehdokkaiden suhteessa maaseutuun ja emäntiin löytyy myös eroja - eihän tähän maahan muuten kahta ehdokasta tarvittaisikaan. Esimerkiksi väitetään Halosen pitävän itseään melkoisena härkkimen taitajana loukutettaessa kurnaalia talven varalle navetan orsille roikkumaan, kun taas Niinistö saattaa tuttujen kesken kehaista olevansa piru mieheksi, kun pitää pujottaa setolkka länkien taitse hamustaan tai päinvastoin, jotta lampaasta saadaan kirnutuksi kelvollisia lapasia.
Meitä kaupunkilaistuneita äänestäjiä tällainen perehtyneisyys maaseudun tilaan ja tulevaisuuteen saattaa hämmentää, mutta se herättää myös aitoa kunnioitusta ehdokkaita kohtaan. Ja se hyvä puoli viljelijäbuumissa on, että niin kauan kuin ehdokkaat hääräävät maatalouden parissa, heistä ei ole varsinaista haittaa muualla.