EU:n ja Venäjän huippukokouksen kouriintuntuva anti jäi siihen, mitä Siperian ylilento unionin omituiselle troikalle opetti.
EU:n ja Venäjän säännönmukaisesta huippukokouksesta Venäjän Kaukoidässä tuli odotusten mukainen pannukakku. Habarovskissa ei saavutettu mitään konkreettista, vaan jatkettiin ystävällistä ja kohteliasta ohipuhumista.
EU:ta edustanut kolmikko, pääkomissaari Jose Manuel Barroso, ulkopoliittinen edustaja Javier Solana ja hännänhuippuna nimellisen puheenjohtajamaan Tshekin presidentti ja EU-toisinajattelija Vaclav Klaus saivat kuulla Kremlin epäluuloiset terveiset. Presidentti Dmitri Medvedev katsoi EU:n äskettäin Prahassa julkistaman itäkumppanuusohjelman ruokkivan käytännössä joidenkin kohdemaiden Venäjä-vastaisuutta.
Siinä kun EU yrittää houkutella entiseen Neuvostoliittoon kuuluneita kuutta maata Azerbaidzhanista Valko-Venäjälle poliittisiin ja taloudellisiin uudistuksiin, merkitsevät nämä pyrkimykset Venäjän katsannossa hivuttautumista sen ikiaikaiseen etupiiriin.
Kilpailunäkökulmaa on epäilemättä vaikea välttää tilanteessa, jossa EU kannattaa Venäjän kiertävän Nabucco-maakaasuputken rakentamista Kaspianmereltä Länsi-Eurooppaan ja jossa Venäjä pyrkii kaikin keinoin vähintään säilyttämään asemansa entisen neuvostoalueen energiavarojen äärellä.
Medvedev ilmoittikin Habarovskissa, että Venäjä ei halua olla mukana EU:n energiasopimuksessa. EU puolestaan lupasi kuunnella jatkossakin Venäjän näkökantoja, mutta päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi molemminpuolinen luottamusvaje.
Venäjällä hyväksyttiin sitä paitsi juuri uusi turvallisuusstrategia, jossa alleviivattiin energiavarojen hallintaa lähialueilla tarvittaessa vaikka sotilaallisesti.
Käytännölliset ja asennetason kahnaukset energiaturvallisuudessa leimannevat unionin ja Venäjän suhteita hamaan tulevaisuuteen. Kaasutoimitusten ongelmat Ukrainan kautta länteen viilensivät viime talvena tunteita erityisesti Kaakkois-Euroopassa.
Venäjä on puolestaan valittanut, ettei EU ole satsannut Ukrainan kaasuputkiverkoston modernisointiin saati auttanut Ukrainaa maksamaan kaasuvelkojaan Venäjälle. Habarovskissa Medvedev ehdotti, että EU ehkäisisi vastedes kaasukatkoksia kohentamalla Ukrainan maksukykyä.
Osapuolten ohipuhuminen koskee lisäksi viime kesänä käytyä Georgian sotaa. EU ei ole missään vaiheessa hyväksynyt Venäjän voimankäyttöä Georgiassa eikä sen kahden kapinamaakunnan "vyöryttämistä" näennäisen itsenäisiksi.
Kreml puolestaan käyttää samaa sotaa keskeisenä perusteena uudelle auroatlanttiselle turvallisuusaloitteelleen, jota Medvedev markkinoi viimeksi Helsingissä. Läntisessä Euroopassa aloitteeseen on suhtauduttu etäisen pidättyväisesti.
Habarovskin pakkopulla kertoi myös EU:n heikentymisestä. Siihen ovat vaikuttaneet talouslaman lisäksi näkemyserot tulevasta laajentumisesta, Yhdysvaltain uudistunut rooli, maailman kehittyvien talouksien vaikutusvallan kasvu sekä kokoavien johtajien puute unionin ytimessä.
Vaikutti melkein koomiselta, että EU:ta edusti Habarovskissa Tshekin presidentti Klaus, joka äskettäin nostatti puheillaan EU-parlamentin takajaloilleen Strasbourgissa. Hänen läsnäolonsa EU-troikassa alleviivasi unionin tämänhetkistä epäyhtenäisyyttä ja hajanaisuutta.
Unionin kiertävän puheenjohtajamaan järjestelmä on osoittautunut isoksi ongelmaksi. Siitä ei kuitenkaan päästä ennen Lissabonin sopimukseen voimaantuloa.