Yrjö, Paavo ja Antti

Antti Sarpilan Swing Bandin letkeä soitto päätti sunnuntaina 23. Kalottjazz & Bluesin pääkonsertin aurinkoisessa Pikisaaressa. Kokonaisuutta hallitsivat sanan varsinaisessa merkityksessä suomalaiset nimet, sillä session aloitti Iso Yrjö, sitä jatkoi ruotsalainen paavo ja loppunousun tarjoili Antti (Sarpila).

Suomen Jazzliiton juhlavuoden orkesteri Ison Yrjön eturivi Eero Koivistoinen (vas.), Markku Johansson, Sakari Kukko sekä Pepa Päivinen. Historian ensimmäinen Yrjöpalkittu (1967) Eero Koivistoinen johti Jazzliiton juhlayhtyettä.
Suomen Jazzliiton juhlavuoden orkesteri Ison Yrjön eturivi Eero Koivistoinen (vas.), Markku Johansson, Sakari Kukko sekä Pepa Päivinen.
Suomen Jazzliiton juhlavuoden orkesteri Ison Yrjön eturivi Eero Koivistoinen (vas.), Markku Johansson, Sakari Kukko sekä Pepa Päivinen.
Kuva: Arto Murtovaara

Antti Sarpilan Swing Bandin letkeä soitto päätti sunnuntaina 23. Kalottjazz & Bluesin pääkonsertin aurinkoisessa Pikisaaressa. Kokonaisuutta hallitsivat sanan varsinaisessa merkityksessä suomalaiset nimet, sillä session aloitti Iso Yrjö, sitä jatkoi ruotsalainen paavo ja loppunousun tarjoili Antti (Sarpila).

Iso Yrjö on tänä vuonna 40 vuotta täyttävän Suomen Jazzliiton juhlaorkesteri, jonka riveissä soittaa pelkästään vuoden muusikkoina palkittuja Yrjöjä. Myös kaikki yhtyeen esittämä materiaali on lähtöisin Yrjö-palkittujen jazzsäveltäjien kynästä. Pikisaaren yleisö sai täyden satsin jatsijatsia, vankkaa ja juurevaa kovatasoisten ammattimiesten soittoa.

Yrjöä johtaa koko vuoden saksofonisti-säveltäjä Eero Koivistoinen. Tässä lineupissa hänen rinnallaan soittivat Pepa Päivinen, pääosin baritonisaksofoni Sakari Kukko, tenorisaksofoni, Markku Johansson, trumpetit, Seppo Kantonen, piano, Pekka Sarmanto, basso ja Reiska Laine, rummut. Lyhyesti sanottuna kotimainen ikikomppi, tanakka eturivi ja Kantosen aina korkeatasoinen piano.

Varsinaisessa setissä kuultiin big band-säveltäjänä kunnostautuneen Kari Kompan Protoscope, Kantosen Kabuki, Heikki Sarmannon Ibiza, Koivistoisen Straight Up sekä Jukka Linkolan Haukivaari. Hyvin kulkevaa, keskitempoista ja svengaavaa keskitien jazzia, johon toivat terävyyttä hyvin arratut ja iskutetut puhaltimet sekä Kantosen hyvin sorvatut, älykkäät pianosoolot. Sooloissa väläyttelivät myös Kukko ja Koivistoinen tenorillaan, Päivinen barskan ohella bassoklarinetilla ja harvemmin lauteilla nykyisin kuultava Markku Johansson flyygelitorvellaan.

Ruotsalaiseksi bändiksi hauskan nimen omaavan paavon musiikkia ei suurin surminkaan voi kuvata svengaavaksi. Vokalisti Sofia Jernbergin ja pianisti Cecilia Perssonin johtaman septetin musiikki oli modernin avointa, äänimaisemaltaan kaukana perinteisestä jazznäkemyksestä. Nuoren yhtyeen soitto oli silti hyvin kunnianhimoista, persoonallista ja kuvia kumartamatonta, vaikka olikin alusta loppuun tiukasti nuotitettua.

Yhtyeen nimen taustalla on latinakielen sana pavo, joka tarkoittaa riikinkukkoa. Kun he kuulivat sanan olevan hyvinkin käytetty suomalaisen miehen etunimenä, mutta kahdella vokaalilla, siihen päädyttiin, selvitti Jernberg. Yhtyeen materiaali on juuri näiden kahden neitosen käsialaa. Jernbergin kohdalla ilmoitetaan instrumentiksi äänet ja se pitää tasan kutinsa, sillä hän ei oikeasti laulanut; hänen kapea ja hivenen terävä äänensä väritti yhtenä instrumenttina, usein tiukasti kiinni pianolinjoissa, kokonaisuutta.

Kolmen saksofonin ja välillä baritonin ja kahden klarinetin ryydittämä eturivi sekä yhtä nuori komppi, antoivat omaleimaiselle ilmaisulle syvyyttä, jota osa kaipasi tyttöduon Aineen taidemuseon konsertissa.

Suomen Jazzliiton juhlavuosi näkyi myös siinä, että tapahtuman organisaattoreihin Tornion ja Haaparannan kaupungin ohella kuuluvan Riverside Jazz ry:n puheenjohtajalle Jukka Piiroiselle ojennettiin konsertissa liiton juhlavuoden kunniakirja yhdistyksen sekä festivaalin hyväksi tehdystä työstä.

Ilmoita asiavirheestä