Olisiko jo aika kohdistaa katseet työnantajien suuntaan aktivoimisajatuksin, jotta nämä polot eivät vallan syrjäydy yhteisvoimin toimivasta yhteiskunnasta.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme saaneet lukea lehtien palstoilta, kuinka surkeasti on menetetty kilpailukyky. Innovaatioita tai investointeja ei juuri ole saatu aikaiseksi, vaikka tulosten parantamiseksi on työntekijöitä kuinka ulkoistettu ja ulosmitattu.
Onneksi osinkoa on kuitenkin onnistuttu omistajille maksamaan, että edes jollakin on ollut voita leivän päälle laittaa.
Valtiovaltakin on ojentanut auttavan kätensä näille syrjäytymisvaarassa oleville. On ollut yhteisöveron ja työeläkemaksujen alentamista, puhumattakaan kehittämis- ja investointituista ynnä muista yritystoiminnalle suunnatuista tukipaketeista.
Kaikkien näiden valtion ja kuntien tukien myöntämisen taustatoiveena on ollut, että työnantajan rattaat pysyisivät liikkeessä ja hän voisi lisätä työntekijämääräänsä. Että hän palaisi takaisin yhteisen yhteiskunnan huomaan. Toisin on käynyt, kuten toiveajattelussa yleensä tuppaa käymään.
Valtiovalta on koettanut saada työllistymisen rattaita liikkeelle myös omin avuin. On rakennettu kaikenlaisia tukityöllistämisen ratkaisuja, joissa työntekijän palkka maksetaan osin tai kokonaan työnantajan puolesta yhteiskunnan varoin. Uusimpana on tullut rekrytointikoulutus, jossa valtiovalta maksaa 70 prosenttia yritykselle räätälöidystä työntekijöiden koulutuksesta.
Hulluhan työnantaja olisi, jos ei tarttuisi näihin yhteiskunnan tarjouksiin ottaa palkkatuettu tai täsmäkoulutettu työntekijä hommiin. Halvemmaksihan tämä tulee, kuin että joutuisi maksamaan koko palkan tai kouluttamisen/perehdyttämisen itse.
Useinhan näillä työntekijöillä voi myös teettää melkein mitä tahansa, sillä karenssin tai muiden sanktioiden pelossa he eivät uskalla juurikaan oikeuksistaan huudella.
Jotta tästä suosta päästäisiin, pitäisi yhteiskunnan varoin toteutettavaa palkanmaksua rajata vain yhteiskunnan omiin julkisiin toimintoihin. Maksakoon palkan aina se, joka myös hyötyy työpanoksesta.
Yritystukiin tulisi sisällyttää niin sanottu työnantajan aktivointimalli. Jonkinlainen investoinnin tai työllistämisen velvoite suhteessa saatavan tuen määrään. Yhteisöveron joutaa palauttaa entiselleen, sillä sen alentamisella ei ole ollut vastetta työllistämiseen.
Näin työttömän lisäksi myös työnantaja aktivoituu tarjoamaan sopivia töitä, vaikka esimerkiksi tuo kolme päivää kuukaudessa. Maksaisi palkkaakin ihan oikeasti itse, ettei valtion tai kuntien tarvitsisi sitä hoitaa. Näin niitä julkisia varoja jää käytettäväksi sen syrjäkylän mummonkin hyvinvointiin.
Eeva Nenonen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.