Kirjoittaja on Lapin läänin maaherra.
Suomen teollisuus on tänään huippukunnossa ja nykyaikaista. Suomalaiset ovat osaavia ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Olemme olleet otettuja siitä, että kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaislapset ja nuoret ovat koulumenestyksen suhteen maailman huippua.
Osaajista ja huippukuntoisesta teollisuudesta huolimatta suomalaisyritysten uloslipuminen on viime vuodet jatkunut tiiviiseen tahtiin. Satavuotiaan Leaf-makeistehtaan omistajat aikovat edelleen valmistaa Tuplaa ja Jenkkiä, mutta niiden tekemiseen ei tarvita enää 500 henkilöä Turussa. Työväki löytyy jatkossa jostakin muualta Euroopasta. Wärtsilän konepaja aikoo tuottaa edelleen hyviä dieselmoottoreita, mutta mieluummin Italiassa kuin Suomessa. Salcombin akkulaturit tulevat Kemijärven sijasta Kiinasta. Valion jäätelöä tehdään yhä Suomessa, mutta omistajana on kansainvälinen elintarvikekonserni.
Suomen Sokeri myytiin tanskalaisille, Panda-lakritsi norjalaisille ja Turun sinappi ruotsalaisille.
Tuotannon lopettamisen kohteeksi joutuneen suomalaistehtaan omistajana on nykyään usein kansainvälinen pääomarahasto. Sellainen löytyy esimerkiksi Leaf-makeistehtaan takaa. Kansainväliset suursijoittajat, sijoitusyhtiöt, sijoitusrahastot ja pääomasijoittajat ovat nousseet voimatekijöiksi yritysjärjestelyissä.
Muutama päivä sitten tuli julkisuuteen tieto, että ruotsalainen pääomarahasto pyrkii valtaamaan nurkkaa valtion omistamasta metallialan konserni Metsosta. Pääomasijoittajat hakevat rahoilleen mahdollisimman suurta tuottoa. Rahastoille hankitut yritykset pilkotaan ja myydään pois mahdollisimman suurella voitolla. Näitä yritysten kasvottomia omistajia kiinnostaa vain raha. Työntekijöiden hyvinvointi tai perinteet eivät merkitse mitään.
Ulkomaalaisten yritysostoja Suomesta on myös kiitetty: maahamme saadaan ulkomaista pääomaa. Toki myönteisiä esimerkkejäkin löytyy. Ilman kanadalaista pääomaa Rovaniemellä tuskin sijaitsisi Euroopan ainoa moottorikelkkatehdas. Miksi näitä positiivisia esimerkkejä on vain ollut viime aikoina niin vähän? Suomi on muuttumassa kiihtyvää vauhtia tytäryhtiötaloudeksi.
Suomen metsäteollisuus on kilpailukykyistä, tuotantoyksiköt ovat tehokkaita ja suuria. Mutta metsäteollisuuskin on investoinut viime aikoina pääasiassa ulkomaille. Jää vain miettimään, onko metsäteollisuuden työnantajien ja paperiliiton voimainmittely alkusoittoa suuremmalle metsäteollisuuden rationalisoinnille Suomessa.
Yritysten tuotteissa ja tuotannossa ympäristöasioiden tulee olla kunnossa. Jos niistä löytyy huomautettavaa, globaaleilla markkinoilla toimivat Greenpeacen kaltaiset ympäristöjärjestöt voivat ostoboikoteilla ja muilla kampanjoilla aiheuttaa suurta vahinkoa yrityksen toiminnalle. Nykyään kansainväliset suuryritykset ovat tarkkoja ympäristömaineestaan. Ne eivät halua pilata sitä, sillä silloin niiden asiakkaat hermostuvat
Siinä missä ympäristövastuu tunnustetaan tosiasiaksi, luonnolle ei voi tehdä mitä vain, yritysten sosiaalinen vastuu on jäänyt iskulauseeksi, jota lähinnä poliitikot toistelevat pyhäpuheissaan. Globaaleilla markkinoilla luonto tuntuu saavan paremman suojan kuin ihminen.
Suomessa työpaikkansa menettäneelle tarjotaan uudelleen koulutusta ja työttömyysturvaa. Kaikki vain eivät uutta työtä lisäkoulutuksesta huolimatta löydä. Meillä on viime vuosikymmenen laman jälkeen reippaasti uudistettu työelämän rakenteita niin yksityisellä kuin julkisella puolella. Kymmenet tuhannet työpaikat ovat hävinneet ja lisää tulee katoamaan. Uusia työpaikkoja ja kokonaan uusia toimialoja on onneksi syntynyt.
Sitkeästi korkeana pysynyt työttömyys kertoo osaltaan, kuinka raju muutos on ollut. Työttömänä on yhä satoja tuhansia. Laman myötä pitkäaikaistyöttömiksi jääneiden lisäksi ovat tulleet niiden yritysten työntekijät, joiden omistajat ovat sitä mieltä, että kännykän laturin tai jenkkipurukumin kannattaa paremmin ja tuottavammin tehdä muualla.
Globalisaation puolustajat vannovat, että vanhan tilalle syntyy uutta. Sanotaan, että meidän tulee keskittyä huippuosaamiseen. Osaamiseen panostaminen on jatkossakin Suomelle elinehto, jos mielimme selviytyä. On osattava valita omat vahvat alueet, sillä huippuosaajia tulee entistä enemmän myös sieltä, missä keksittiin shakkipeli ja musta ruuti: Aasiasta.
Verkottuminen ja toimintojen ulkoistaminen tulevat teollisuudessamme jatkumaan. Esimerkiksi Pohjois-Suomen teollisuuden eri prosessien ulkoistamiset työllistävät merkittävän määrän alihankkijoita Perämeren kaaren alueella. Myös teollisuuden alihankkijat ovat korkean teknologian ja huippuosaamisen yksiköitä.
Pohjois-Suomen talous perustuu tänä päivänä edelleen kahdelle perinteiselle tukijalalle: metsälle ja metallille. Oulun seudulla informaatioteknologia ja siihen liittyvä yritystoiminta on ollut globaali menestystarina. Melkein samoin voi sanoa matkailun kehityksestä Lapissa. Varsinaisen teknologiateollisuuden ongelmana on ollut sen voimakas suhdanneherkkyys: räjähdysmäisen kasvun jälkeen on tullut voimakas lasku. Osaamiseen kannattaa silti yhä panostaa, vaikka juuri nyt näkymät teknologiateollisuudessa eivät lupaa nopeaa kasvua.
Pohjois-Suomen hyvinvoinnille teollisuuden työpaikat ovat myös tulevaisuudessa ratkaisevan tärkeitä. Siksi pohjoisen pitäisi pystyä olemaan kiinnostava investointikohde myös silloin, kun nykyisiä tuotantolaitoksia aletaan uudistaa.
Pohjoisen tulevaisuuden uudet huippubrändit liittyvät elämyksiin kuten loheen, lumeen ja pakkaseen; asioihin, jotka on koettava pohjoisessa. Niidenkin kehittäminen vaatii huippuosaamista ja sitkeää työtä. Tässä työssä ollaan vasta hyvällä alulla.