Kolumni

Yri­tys­ten sinänsä laaja pal­ve­lu­verk­ko on sekava

Juttelin juuri Finnveran Oulun aluekonttorin johtajan Pentti Kinnusen kanssa. Hetki petrasi kovasti ajatuksiani. Vaikka yritysten arkea seuraavana ja siitä kirjoittavana toimittajana olen huolissani syvällisen laman seuraamuksista, valonpilkkujakin on selkeästi näköpiirissä.

Juttelin juuri Finnveran Oulun aluekonttorin johtajan Pentti Kinnusen kanssa. Hetki petrasi kovasti ajatuksiani. Vaikka yritysten arkea seuraavana ja siitä kirjoittavana toimittajana olen huolissani syvällisen laman seuraamuksista, valonpilkkujakin on selkeästi näköpiirissä.

Erityisen tyytyväinen Kinnunen kertoi olevansa aluekonttorin uusien asiakkaiden, toimintaansa aloittelevien yritysten määrän voimakkaasta kasvusta viime vuonna. Varmasti on syytäkin, sillä parin vuoden takaisesta määrä on kasvanut yli 40 prosenttia.

Valtion erityisrahoittajan yhtenä tehtävänä on yritystoiminnan kehityksen edistäminen, ja siinä se siis ainakin Pohjois-Pohjanmaalla viime vuonna onnistui hyvin.

Osaltaan mukavaa kehitystä ruokki Finnveran alkuvuodesta käynnistämä yhteistyö seudullisten yrityspalveluorganisaatioiden kanssa. Jatkoakin ajatellen näkymät vaikuttavat tässä suhteessa valoisilta. Miksipä ei kertaalleen jo koettu toistuisi: 1990-luvun lamaa Suomessa seurasi yrittäjyysbuumi. Työttömiksi joutuvista aktiivisimmat tekivät johtopäätöksensä ja päätyivät vieraalta saadun palkkapussin tavoittelun sijasta huolehtimaan elannostaan perustamalla oman yrityksen.

Seudullisten yrityspalvelujen kehittäminen ja vaikuttavuuden lisääminen juuri eri toimijoiden yhteistyötä tiivistämällä taitaa olla juuri se ainut avain, jota tarvitaan muun maan tavoin Oulun seudulla yritystoiminnan toivotun kehittymisen takeeksi.

Avainroolissa ovat selkeästi entisten TE-keskusten jatkeeksi perustetut Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (Ely-keskukset). Varmaankin niiden toiminnalle annetaan kaikki alueellinen tuki. Myös niihin kohdistettavat odotukset ovat selkeän edellyttäviä.

Maakunnallisten elinkeinopalvelujen tehostaminen ja samalla selkiinnyttäminen on tarpeen erityisesti nyt siksi, että muun muassa juuri menettämänsä palkkapussin korvaamista yrittäjätuloilla tavoittelemaan ryhtyvät saavat siihen parhaat mahdolliset eväät.

Mutta lisäksi tarvitaan selkeästi erilaisten yrityspalveluja tarjoavien organisaatioiden koordinaatiota, koska erityisesti sekä aloittelevia että pieniä ja keskisuuria yrityksiä palveleva kenttä on edelleen harmillisen sekava.

Sen kokoajaksi perustetulla Ely-keskuksella riittää itselläänkin tässä suhteessa työsarkaa, sillä Pohjois-Pohjanmaalla yritysten rahoitus- ja neuvontapalveluita kuvaamaan tarvitaan yli 60 dian tiivistekstinen setti.

Entisistä TE-keskuksista muodostetun yksikön tärkeimmäksi tehtäväksi luonnehditaan sekä työllisyyden että yrittäjyyden edistäminen seudullisia yrityspalveluja kehittämällä.

Tavoite on kiistaton ja oikein asetettu, mutta haasteensa onnistumiselle asettaa toimivan yhteistyön rakentaminen ajan saatossa vahvaksi kehittyneeseen ja edelleen koko ajan kasvavaan yritysten palveluverkkoon. Koordinaation tarpeesta kertonee se, että yrityspalvelujen ja neuvonnan suuntaan on etenemässä muun muassa perinteisestä neuvontatyöstä resurssejaan olosuhteiden pakosta vapauttava Proagria ja lama-Suomessa ykköstyössään vaikeuksiin joutunut työvoimaneuvonta.

Oman pulmansa toimien arvottamiselle muodostaa vielä Suomen nopeaksi ennustettu nousu lamasta. Asiantuntijat ennakoivat silloin nykyisen katastrofaalisen pahan työttömyyden muuttuvan metalli kärkenä ankaraksi työvoimapulaksi.

***

Kukahan on kärkivastuussa, että kallioparkki-suunnitelman tyssättyä autoileva kaupunkilainen pystyy piipahtamaan keskustassa? Etu-Lyötyn kaltainen katujen sumputtaminen ei ainakaan päämäärää palvele.