Elinkeinoelämä voi kernaasti vastata huutoonsa ja ryhtyä maksamaan velkaansa hallitukselle. Yhteisöveron alennuksen pitäisi näkyä jo ennakkoon yritysten kasvupäätöksissä.
Yritykset jatkavat yt-neuvotteluja ja irtisanomisia kiihtyvään tahtiin, vaikka yhteisöveron alennuksella pyritään täsmälleen päinvastaiseen.
Yhteisöveron alennus 20 prosenttiin astuu voimaan ensi vuonna, mutta se ei näy säästöohjelmissa millään tavalla. Kuitenkin tiedossa on, että yritykset saavat jo muutaman kuukauden kuluessa merkittävän lisähuojennuksen. Sen pitäisi kaiken järjen mukaan vaikuttaa ennakoivasti.
Valitettavasti näyttää siltä, että yrityksissä ei ole syntynyt uutta luottamusta. Vai onko kyse sittenkin ahneudesta? Pöytä puhdistetaan ennen verohuojennusta ja alkuvuodesta päästään nauttimaan etuudesta täysin siemauksin.
Hallituksen ratkaisu veronalennuksesta annettiin ehdoitta ja ilman vaikuttavuusarviota sillä hurskaalla toiveella, että myönteinen merkki antaa kasvusysäyksen, joka vahvistaa työllisyyttä.
Vielä keväällä yrittäjät kiittelivät kilvan hallitusta rohkeista yhteisövero- ja osinkoveropäätöksistä. Elinkeinoelämälle suunnatun historiallisen suuren yhteisöveroalennuksen ja osinkoverotuksen kannustavuuden ennakoitiin vahvistavan yrittäjyyttä ja auttavan työllistymistä.
Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila kertoi hövelisti elinkeinoelämän jääneen nyt hallitukselle velkaa ja kehotti yrityksiä investoimaan. Myös EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies vakuutti päätöksen tukevan kasvuyrittäjyyttä ja työpaikkojen syntyä. Syksyä kohti puheet on unohdettu.
SAK:n pitämästä tilastosta näkyy, että tänä vuonna yt-menettelyn piirissä on ollut tai on parhaillaan yli 51 000 työntekijää. Metson mittavat yt-ilmoitukset 750 henkilön vähennystarpeesta ovat luvussa mukana. Lomautettuja on samaan aikaan ollut runsaat 6 000 ja irtisanottuja lähes 6 900.
Suuryritysten usko tulevaisuuteen on heikko, kun merkkinä ovat suuret osingonjakoprosentit. Tervettä olisi, jos voitot jaettaisiin puoliksi uusien investointien ja omistajien kesken. Näin ei kuitenkaan menetellä.
Yhdeksän suurinta yritystä Helsingin pörssissä jakoi viime vuonna liiketuloksista 64 prosenttia osinkoa, kun Tukholman pörssissä suurimpien osingonjakosuhde oli keskimäärin 56 prosenttia (Kaleva 4.8.).
Helppo selitys on, että investointi-ilmapiiri ei ole otollinen. Toinen selitys on, että ahneus on kasvanut ja yhteiskuntavastuu pienentynyt. Vai mitä muuta voi päätellä siitä, että hulppeita osinkoja jakaneet yritykset ovat panneet tiuhaan tahtiin väkeä pihalle.
Investointien notkahtaminen näkyy joka rintamalla. Viimeksi kaupan alalla yritysten määrä on romahtanut.
Yhteisöveron alennuksen myönteisistä vaikutuksista ei ole vielä ennakoitavissa verotulojen kasvua. Päinvastoin, haluttomuus investoida, yritysten säästöohjelmat ja väenvähennykset kasvattavat entisestään valtion työttömyysmenoja.
Tilanne on vaikea, mutta yritysten pitäisi vastata huutoonsa, investoida ja työllistää ennakkoluulottomasti.