Yrityssalaisuudet kävelevät ulos yhä useammasta suomalaisfirmasta, vaikka samalla yritykset satsaavat entistä enemmän tekniseen tietoturvaan.
Yleisintä yrityssalaisuuksien karkaaminen on suurissa, yli 250 työntekijän firmoissa, joissa joka kolmannessa on tapahtunut tietojen kopiointia.
Lukumäärä selviää Keskuskauppakamarin ja Helsingin kauppakamarin Taloustutkimuksella teettämästä selvityksestä, jossa oli mukana yli 460 eri alan yritystä ympäri Suomea.
- Tutkimus vahvistaa, että ongelma on pahenemassa, Helsingin kauppakamarin johtava lakimies Marko Silen sanoo.
Melkein joka viidennessä pienessäkin yrityksessä tapahtui tietojen kopiointia, ennen kuin työntekijät siirtyivät yrityksen palveluksesta muualle. Uudenmaan yrityksissä kopiointi oli muuta maata yleisempää.
Lukumäärät ovat nousseet useita prosentteja viime vuoden tutkimuksesta. Silenin mukaan yleensä on törmätty tilanteisiin, jossa työntekijä on kopioinut asiakasrekistereitä. Muita yrityksestä karanneita tietoja ovat muun muassa tekniset piirustukset ja valmistusohjeet sekä katelaskelmat, markkinointisuunnitelmat ja tarjousasiakirjat.
Mikä on
salaista tietoa?
Silen sanoo, että härskeimmillään työntekijä on tehnyt vanhassa yrityksessä asiakkaalle tarjouksen, jota hän on sitten hyödyntänyt uudessa paikassa.
Selvityksessä paljastui, että vain reilulla kolmasosalla yrityksistä oli ohjeistus siitä, mikä ylipäätään on salaista tietoa. Noin 40 prosentissa yrityksistä henkilökuntaa oli koulutettu salaisten tietojen käsittelyyn. Lisäksi ainoastaan puolella firmoista oli kilpailukieltosopimus käytössä.
- Näppituntumani on, että todellisuus on vieläkin huonompi, Silen arvelee.
Hänen mukaansa firmat saavat syyttää tietojen kopioinnista usein vain itseään, jos salaista tietoa ei ole eritelty tai henkilökuntaa koulutettu.
Rikoslaki ja työsopimuslaki kieltävät työntekijää työsuhteen aikana kertomasta tai käyttämästä yrityssalaisuuksia. Kielto jatkuu rikoslaissa kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen, jos tieto on saatu oikeudetta.
Työntekijän on kuitenkin lain mukaan toimittava hyötymis- tai vahingoittamistarkoituksessa. Lisäksi hänen on oltava tietoinen, että kyseessä todella on yrityssalaisuus.
Vuosittain yrityssalaisuuksien loukkauksista tehdään vain nelisenkymmentä tutkintapyyntöä, joista viriää alle kymmenen oikeusjuttua. Silenin mukaan juttujen vähäisyys voi selittyä sillä, että esitutkinta ja takavarikot yleensä haittaavat yrityksen toimintaa ja voivat viedä maineen mennessään.
Vain harva
selvittää taustat
Käytännössä työssä tarvittujen tietojen mukaan nappaamista on lähes mahdoton estää. Tietoturvallisuuden yliopettaja Petri Puhakainen sanoo, että firma voi kuitenkin tehdä työntekijöidensä kanssa kilpailukielto- ja salassapitosopimukset, joihin sisällytetään kovat sanktiot.
- Sellainen tieto, johon työntekijän ei tarvitse työnsä puolesta päästä käsiksi, voidaan suojata esimerkiksi käyttäjätunnuksilla ja salasanoilla.
Puhakaisen mukaan yrityksen palkkauspolitiikka on tärkeässä asemassa. Hän korostaa, että koko rekrytointiprosessi on monissa yrityksissä vielä alkeellinen tai epämääräinen. Selvityksenkin mukaan vain kolmannes yrityksistä tarkistaa palkattavan henkilön taustan. Suurissa yrityksissä taustaselvityksen tekeminen on hiukan yleisempää kuin pienissä.
- Suomessa tietoturvaa lähestytään yleensä teknisesti ja mietitään esimerkiksi virustorjuntoja ja palomuureja. Vain vähän ajatellaan ihmisiä, ja heihin liittyvien riskien minimointia, Puhakainen sanoo.
Hän muistuttaa, että työntekijä voi viedä tietoja myös vahingossa, minkä takia henkilökunnan koulutus on tärkeää.