Presidentti Tarja Halonen kysyy, missä on yritysten yhteiskuntavastuu. Elinkeinoelämän on tultava mukaan keskusteluun.
Presidentinvaalit lähestyvät, ja istuva presidentti Tarja Halonen hallitsee toistaiseksi yksin kenttää. Muut ehdokkaat voivat katsella vain laidoilta, kun Halonen myhäilee virkansa puolesta Venäjän presidentin vierellä ja kulkee eri tilaisuuksissa pitämässä puheita, jotka kuulostavat kovasti vaalikampanjalta ennen kuin koko kampanjaa on vielä edes virallisesti avattu.
Tällainen tapaus oli esimerkiksi keskiviikkoinen puhe sosiaali- ja terveysturvan päivien avajaisissa Jyväskylässä. Siellä Halonen lateli surutta näkemyksiään muun muassa kuntien taloudellisesta tilanteesta. Sillä ei ole nykyisten valtaoikeuksien aikana enää mitään tekemistä presidentin virkatoimien kanssa.
Ilmeisenväistämätön on jälleen tilanne, jossa suurin osa edessä olevan vaalikampanjan aiheista liikkuu aivan muualla kuin siinä, mikä liittyy presidentin varsinaiseen viranhoitoon. Tämä on suoran kansanvaalin seuraus, joka näyttää toistuvan vaalista toiseen.
Myönteinen piirre asiassa on, että se voi nostattaa yhteiskunnallista keskustelua aiheista, jotka eivät ehkä muuten nousisi esille. Jos presidentin virka nähdään myös eräänlaisena mielipidejohtajana kuten ehdokkaat sen haluavat tietysti nähdä, periaatteessa pöytä on avoin mille tahansa.
Jyväskylässä Halonen kysyi yritysten yhteiskuntavastuusta: mitä se on, kun yritys tuottaa tuntuvaa voittoa, jakaa hyviä osinkoja ja optioita ja samaan aikaan irtisanoo tai lomauttaa työntekijöitään tai siirtää kannattavia työpaikkoja muualle. Halonen on puhunut aiheesta aiemminkin, mutta ei näin terävästi.
Kvartaalitalous on itsekkyydessään lyhytnäköistä ja kapea-alaista, Halonen moitti, eikä hän varmasti ole yksin tässä mielipiteessään. Monen muunkin vaikutelma on, että nykyaikana lyhytaikaisten voittojen tavoittelu ylittää kaikki muut tavoitteet.
Suomessa on käyty turhan vähän keskustelua tästä aiheesta. Sitä ei pitäisi lokeroida vain vaalikampanjoiden ja -ehdokkaiden aiheeksi. Samansuuntaisia puheenvuoroja on kuulunut poliittisen kentän eri laidoilta. Esimerkiksi entinen kokoomuspoliitikko Raimo Ilaskivi on eläkepäivillään ihmetellyt, kuinka kylmä voiton tavoittelu ajaa kaikkien inhimillisten arvojen yli.
Erikoisempaa ehkä on se, ettei näiden oleellisten kysymysten laajempi pohdinta ole ottanut tulta.
Keskustelu on kuitenkin tuuleen huutamista niin kauan kuin siitä puuttuu yksi osapuoli. Yritykset, niiden omistusrakenteet ja toimintaympäristöt ovat hyvin erilaisia, ja Halonenkin puhui niistä varsin ylimalkaisesti. Osalla yrityksistä yhteiskuntavastuullinen ajattelu toimii hyvin, mutta yleistykset niputtavat kaikki samaan koriin. Mukaan tarvittaisiinkin puheenvuoroja sekä elinkeinoelämän järjestöjen, yritysten johdon että ennen muuta myös sijoittajien suunnalta. Ne varmaan toisivat realismin tuulahduksia poliitikkojen puheiden keskelle.
Tarvitaan näkemyksiä esimerkiksi siitä, minkälaista vastuuta voidaan edellyttää kansainvälistyneessä taloudessa toimivilta yrityksiltä suhteessa sijaintipaikkaansa, ja miksi mikään voitto ei koskaan tunnu riittävältä.
Halonen on joka tapauksessa jo hyvää vauhtia reitittämässä presidentinvaalien pelikenttää omien sääntöjensä mukaiseksi. Politiikassa hän on profiloitunut ulkopolitiikkaan ja sitä ennen sosiaalipolitiikkaan, ja molemmilla vahvoilla suunnillaan hän näyttää olevan jo täysillä liikkeellä. Halosen myöhäistä ehdokkaaksi ilmoittautumista seurasi varhainen liikkeellelähtö. Muiden ehdokkaiden on vastattava siihen hyvin taitavasti, jos he aikovat vielä päästä tasavahvoina peliin mukaan.