Palvelutyönantajien liiton Kiinteistöpalvelujen toimitusjohtaja Paavo Härön mielestä Oulun kaupungin pitäisi kilpailuttaa kiinteistöpalvelunsa nykyistä ripeämmin. Oulu on edennyt yleensäkin palvelurakenteiden uudistamisessa Härön mielestä liian varovasti.
"Kaupungin pitäisi kokeilla ja kilpailuttaa tilapalveluja, kuten talonmiestehtäviä, siivousta ja korjauksia uusissa ja vanhoissa tiloissa. Siten saadaan vertailukelpoista tietoa siitä, mitkä ovat kokemukset kaupungin omasta työstä ja yksityisestä vaihtoehdosta."
Härö uskoo, että alihankinnoilla kaupunki säästäisi. Hän ei ota kantaa siihen, tekeekö alihankkija vai kaupunki laadukkaampaa työtä. "Kaupunki saa, mitä tilaa. Palvelujen laatu riippuu siitä, miten ne tuotteistetaan ja laatua valvotaan."
Tämän vuoden alusta aloittanut kaupungin liikelaitos Oulun Comac vastaa liikuntavirastoa lukuunottamatta kaupungin kaikkien kiinteistöjen hoidosta. Comacille on annettu muiden liikelaitosten tavoin kolmen vuoden rauhoitusaika, jonka jälkeen päätetään kilpailuttamisesta ja sen laajuudessa.
Ensi vuoden alussa tilaaja, kaupungin tilapalvelut, kilpailuttaa Kaukovainion koulun kiinteistöhuollon. Kun Kaakkurin koulu valmistuu, myös sen kiinteistönhuolto kilpailutetaan.
Hinnan lisäksi kilpailussa pitää huomioida työn laatu.
Oulun Comacin johtaja Veijo Komulaisen mielestä kolmen vuoden rauhoitusaika on hyvä. Silloin kehitetään 350 hengen liikelaitoksessa muun muassa laatumittausta, kustannuslaskentaa, kustannusseurantaa, työn organisointia ja työmenetelmiä sekä koulutetaan ihmisiä ja kehitetään tekniikkaa.
Komulainen valittaa, että tilanne on sekava, kun täsmällisiä päätöksiä ei ole. Kaupungin ja yksityisen vertailu on myös vaikeaa. Kokemusta ja vertailukohtaa pitäisi olla monenlaisilta kiinteistöiltä. "Jos hinta on pelkkä valintaperuste, Comac tuskin pärjää", sanoo Komulainen. Comacin vahvat puolet ovat kokemus ja yhteistyötaidot.
Kuntien kilpailussa monia ongelmia
Kiinteistöpalvelujen toimitusjohtaja Härön mielestä kuntien oman tuotannon ja alihankkijoiden pitää olla samalla viivalla. Hän epäilee kuntien tekemiä laskelmia omista kuluistaan. "Miten palkkojen sivukulut on huomioitu? Entä investoinnit ja poistot?" Jos kaikki kulut eivät ole mukana, antaa hintavertailu väärän kuvan.
Härön mielestä kuntien tulisi keskittää hankintatoimi, jotta kunnan kaikilla sektoreilla noudatettaisiin samoja periaatteita. Alihankintana voisi olla myös nykyistä joustavampia paketteja. Esimerkiksi lähetti-, siivous- ja talonmiestehtävät voitaisiin hoitaa joustavasti.
Yrityksien etujen valvonta on vaikeaa. Yritykset eivät mielellään valita kuntien päätöksestä, koska ne leimautuvat helposti hankaliksi, mikä voi vaikeuttaa liikesuhteita jatkossa.
Kuntien palvelujen tuotteistamisessa on puutteita. "Vielä törmää palvelusopimusesityksiin, joissa viimeisenä kohtana on vaikkapa rehtorin määräämät muut tehtävät. Ei yritys voi ottaa vastaan tällaista sopimusta."
Usein voi käydä myös siten, että kentälle asti eivät mene sopimuksen määrittelemät tarkat tehtävät. Niinpä odotukset voivat olla ihan erilaiset kuin sopimuksen ehdot. "Ei ole ihme, että jonkin palveluyrityksen työhön ollaan tyytymättömiä, jos odotukset ovat entiset, mutta sopimuksessa tehtävät ovat paljon niitä rajatuimpia."
Myös valvonta voi tulla ongelmaksi. Kunnan oman organisaatioon kuuluvan valvojan etujen mukaista voi olla vaikeuttaa ulkopuolisen yrittäjän toimintaa tai antaa kielteistä palautetta.
Joskus palveluyrittäjät kokevat olevansa ilmaisena työvoimana, kun kunnat pisteyttävät siivoustyötä. Osa yrittäjistä ei usko, että kuntien kilpailuttaminen on aina rehtiä. "Tarjoustiedot voivat vuotaa etenkin pienissä kunnissa. Siksi yrityksien edustajilla pitäisi olla tilaisuus olla läsnä urakkatarjousten avaamisessa. Se parantaisi tilannetta ja loisi luottamusta."