Uusyrityskeskusten kattojärjestön Suomen Jobs and Societyn teettämän selvityksen mukaan yrittäjäksi ryhdytään taas aiempaa harvemmin. Yrittäjyys on menettänyt suomalaisten silmissä vetovoimaansa. Suomalaiset kyllä luottavat hämmästyttävän vahvasti yrittäjätaitoihinsa, mutta miksiköhän liian harva niitä sitten käytännössä kokeilee? Yrittäjyyden eteen ei Suomessa ole valmis uhraamaan läheskään yhtä usea kuin muissa Euroopan maissa.
Suomi poteekin pahaa yrittäjäpulaa. Talouselämän kaikkein pienimpiä, mutta elintärkeitä yksiköitä Suomesta sanotaan puuttuvan jopa 50 000 kappaleen verran.
Tuoreimman selvityksen mukaan pula ei helposti lievity, saati sitten kokonaan poistu. Suomalaiset kyllä luottavat omaan osaamiseensa ja uskovat ideoillaan myös menestyvänsä, jos yrittäjäksi heittäytyisivät. Mutta vaikka taitoja ja ideoita onkin, yhä harvempaa yrittäjän ura todellisuudessa kumma kyllä sitten kiinnostaa.
Kyselyyn vastanneista lopultakin vain joka kymmenes koki yrittäjän uran konkreettisen houkuttelevaksi mahdollisuudeksi.
Rikastumisen mahdollisuutta on pidetty varsin yleisesti vahvana herätteenä yrittäjän uran valintaan. Onneksi suomalaiset eivät kuitenkaan ole näin sinisilmäisiä. Luonnollisesti mahdollisuus rikastumiseen meitä kaikkia houkuttelee. Mutta yrittäjän uraa vakavissaan miettivät ymmärtävät sen ilmeisen oikein sittenkin perin harvojen herkuksi.
Selvityksen mukaan suomalaisia kiehtoo yrittäjyydessä mahdollisuus oman itsensä herruuteen ja vapaus määrätä omat työtehtävät sekä työn kiinnostavuus ja vaihtelevuus. Kärkipäähän sijoittuu myös mahdollisuus valita oma työaikansa sekä näkemys siitä, että omalla työllä voi vaikuttaa ansioidensa määrään.
Suomalaisten yrittäjyyteen lataamat asenteet vaikuttavat varsin realistisilta ja odotuksetkin tuntuvat olevan koko lailla kohdallaan. Luultavaa olisikin, että näin maltillisin odotuksin yhä useampi meistä heittäytyisi tavoittelemaan elantoaan itsellisenä yrittäjänä.
Näin varmaan, mutta positiivisten seikkojen vastapainoksi yrittäjyyteen liittyy myös riskinsä. Myös tämän suomalaiset hyvin ymmärtävät.
Vaikka itseluottamus onkin kohdillaan ja yrittäjätaitoja riittäisi, heittäytymistä oman itsensä herraksi pidättelee toimeentulon epävarmuus. Käytännössä yrittäjän päivä ei takaa aivan aina edes palkkarahaa. Ja kun velkaantumista ja rahoittajan armoille joutumista säestää pelko koko omaisuuden menettämisestä, rohkeutta vaativa päätös ymmärrettävästi siirtyy helposti.
Mielenkiintoista olisi selvittää myös nykyistä yksityiskohtaisemmin sitä, missä määrin yrittäjäperheiden lapset valitsevat vanhempiensa uran. Yleisen näkemyksen mukaan liian harvat, sillä monessa yrittäjäperheessä sosiaali- ja toimeentuloturva koetaan olemattoman huonoksi ja tapauksittain viranomaisten epäoikeudenmukaisesta harkinnasta riippuvaksi. Jos työikään kasvavat nuoret kokevat yrittäjäuran realismin tällaiseksi ja näkevät ympäristön sitä sitten vielä kadehtivankin, toisen palveluksessa tarjoutuva turvallinen työura tietysti silloin houkuttelee.
Jos yrittäjyys eläisi yhteiskunnan asenteiden mukana, yrittäjäpula olisi ilmeisesti poistunut Suomesta.
Vielä pari vuosikymmentä sitten valtakunnallisen yrittäjäjärjestön päätehtävä oli palauttaa yrittäjien yhteiskunnallinen arvostus. Tänä päivänä yrittäjyys on arvossaan ja maan henkinen ilmapiiri sitä monen mielestä pönkkää kovastikin.
Vahva esimerkiksi myönteisestä ilmastosta on, että tasavallan presidentti Tarja Halonen valottaa avoimesti myönteistä suhdettaan yrittäjyyteen. Uusimman Yrittäjä-lehden laajassa haastattelussa presidentti kertoo arvostavansa omasta ideasta lähtöisin olevaa pitkäjänteistä yrittämistä ja kehottaa suomalaista yrittäjää luottamaan itseensä ja olemaan ylpeä saavutuksistaan.
Presidentti Halonen kertoo tuntevansa myös yrittäjyyden arjen. Monet hänen tuttavapiirissään pitkään yrittäjyyttä harkinneet ovat sen aloittaneet, - "usein puolison tuloihin luottaen".
Tosiasia onkin, ettei yrittäjä elä vahvankaan yhteiskunnallisen arvostuksen avulla, vaan saamalla tilauksia ja toimeksiantoja, laskutettavaa työtä. Hyvä itseluottamus on tietysti avuksi, mutta vasta markkinoilla hankittu luottamus tuo kassaan rahaa. Hyvä itsetunto on sekin tarpeen, ilman sitä ei kokeneen pienyrittäjän mukaan uraa yksinkertaisesti parane valita,
Vaikka yleiset asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat tämän päivän Suomessa jotakuinkin kunnossa, jotakin on kuitenkin myös pielessä, koskapa yrittäjäkato ei yhtään hellitä. Osaratkaisu voisi olla se, että yrittäjyyden peruspelkoon epäonnistumisen seurauksista etsitään konkreettista lievitystä. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera on osaltaan jo yrittäjätalkoisiin ryhtynyt, kun se ei enää hyväksy pienyrittäjän omaa asuntoa tämän lainojen vakuudeksi.
Yrittäjäksi ryhtymisen suurin este on Suomessa edelleen juuri pelko oman kodin menettämisestä.Varmaankin yhä useampi rohkaistuisi kokeilemaan omia siipiään, jos yritys- tai tuoteideaa voisi testata ilman koko omaisuuden menettämisen pelkoa. Tätä nykyä yrittäjän on pantattava se lähes aina yritystoiminnan vakuudeksi. Vaikka itseluottamusta piisaa, talouden ja markkinoiden heilahtelujen on huomattu vaikuttavan lähes jokaisen yrittäjän toimintaan.
Hienoa olisi, jos myönteinen ilmapiiri todella hioisi yrittäjyyttä jarruttavia esteitä matalammaksi. Tätä nykyä pieninkin mikroyritys toimii samassa sääntöviidakossa suurten pörssiyhtiöiden kanssa. Raportteja laatiessaan ja selvityspyyntöihin vastatessaan yrittäjältä kuluu aikaa, jota hän tarvitsisi tärkeästi palvelujen kehittämiseen, markkinointiin, tuottamiseen ja onnellisessa tapauksessa myös laskuttamiseen. Liikkeelle voitaisiin lähteä räätälöimällä lakeihin helpotuksia juuri näitä, kaikkein pienimpiä yrityksiä varten.