Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) toivoo, että Suomeen syntyisi vuoteen 2010 mennessä noin 90 000 uutta yrittäjää.
Määrä on huikea, mutta samaan aikaan siirtyy eläkkeelle 60 000 yrittäjää. Yrittäjistäkin melkoinen osa kuuluu suuriin ikäluokkiin, joiden työlle etsitään ja toivotaan jatkajia. Yrittäjien keski-ikä on kaiken lisäksi korkeampi kuin palkansaajien.
Pekkarisen käsikassarana toimii ohjelma-johtaja Raimo Luoma, joka pitkän tauon jälkeen istuu kauppa- ja teollisuusministeriössä Aleksanterinkadulla. Välillä Luoma itsekin kokeili yksityisyrittäjyyttä perustamalla oman lakiasiaintoimiston, mutta meni myöhemmin kimppaan Hannu Krogeruksen toimiston kanssa.
Luoma on pari kuukautta totutellut virkamiehenä kauppa- ja teollisuusministeriön hillittyyn charmiin. "Täällähän tuntuu siltä kuin lomalla olisi", hän vitsailee. Luoma painottaa, että uusia yrittäjiä ei keksitä mistään. Ministeriössä ei ole taikasauvaa.
"Yrittäjyys on eräänlainen luonnonlaki. Halua siihen on aina olemassa, valtion pitää pyrkiä luomaan vain otollinen maaperä uusille yrityksille. Valtion keinot lyhyesti ovat: verotus, verotus ja vielä kerran verotus! Meidän pitää hyväksyä yrittäjälle oikeudenmukainen osa hänen työstään ja riskinotostaan. Julkista rahaa ei ole enää tulossa lisää", linjaa Luoma yrittäjyyden politiikkaohjelman työtä.
Yrittäjille on suuri riski, jos hän sairastuu. Työt voivat pysähtyä kokonaan ja korvauksia ei tule. Isolla vakuutuksella riskiin voi saada jonkinlaisen suojan. Toisaalta jos yrittäminen ei onnistukaan ja yrittäjä haluaa päästä takaisin palkansaajaksi, on seinä vastassa.
"Nuo ovat niitä asioita, joihin hallitus varmaankin tarttuu. Yrittäjien sosiaaliturvassa on selviä puutteita", myöntää Luoma.
Asenteet muuttuvat
hyvin hitaasti
Luoma sanoo suoraan, että hän ei tiedä, mistä suomalaisten vähäinen halu ryhtyä yrittäjiksi johtuu. Suomalaiset ovat Euroopan haluttomimpia ryhtymään yrittäjiksi.
"Osa selitystä on siinä, että palkansaajan turvaverkko on meillä aika hyvä. Muualla Euroopassa ei käydä edes keskustelua pienyrittäjän sosiaaliturvasta, kun muidenkaan turva ei ole niin hyvä kuin Suomessa. Hyppääminen yrittäjäksi nyky-Suomessa on iso asia. Hypylle pitää rakentaa pehmeä alusta, jotta jalat kestävät."
Luoma uskoo, että kysymys on myös asenteista ja asenneilmastot muuttuvat hitaasti. Muutokseen kuluu helposti jopa vuosikymmen.
"Esimerkiksi Italiassa yrittäminen on perheissä itsestäänselvyys ja se jatkuu sukupolvesta toiseen. Suomessa 1990-luvun yritteliäisyys pyöri raskaan teollisuuden ympärillä. Ennen vanhaan Pohjanmaalla vaihtoehtoina olivat Amerikkaan lähtö tai oman verstaan pystyttäminen. Perheen maita ei voinut pilkkoa määräänsä enempää."
Luoma korostaa useampaan otteeseen, että nopeita hokkus-pokkus -keinoja yrittäjyyden synnyttämiseksi ei ole.
Keskushallinto sivuun,
alueet paalupaikalle
Luoma sanoo miettineensä sitä, miten alueet saisi ajamaan yrittäjyyttä Toiset alueet ovat jo nyt siinä hyviä, mutta jotkut alueet kaipaavat vielä kovastikin tuuppaamista.
"Helsingistä käsin ei voi paimentaa 20 maakuntaa. Erilaisten ohjelmien kirjo on jo nyt valtava. Uusia paperisia ohjelmia ei enää tarvita. Nyt annetaan maakuntien itsensä toimia, koska siellähän alueen paras osaaminen on. Valtio luo yrittäjyydelle vain reunaehdot: karsii tai luo uutta lainsäädäntöä sekä huolehtii rahoituksesta."
Luoma painottaa, että yrittäjyyden politiikkaohjelma nostaa alueiden yhteistyökyvyn arvoon arvaamattomaan. "Alueellinen toimeenpano on suuri haaste yrittäjyysohjelmassa. Yrittäjyyteen ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa lääkettä, mutta byrokratiaa emme ainakaan halua lisätä. Nyt kaivetaan alueiden ja maakuntien vahvuudet esille!."
Oulu on Luoman mielestä hyvä esimerkki alueen kasvuvoimasta. Hän ei kuitenkaan esitä "Oulun mallin" monistamista. Hän muistuttaa, että Ahvenanmaa on hoitanut asiansa ehkä kaikkein parhaiten. Työttömyys on siellä painettu lähelle nollaa.