Yrit­tä­jyys on oma valinta

"Minua vähän jännittää, kun olen tässä teitä yli 60 vuotta vanhempana kertomassa yrittäjyydestä - että osaanko puhua niin, että te tästä myös jotain saatte", tunnustaa oululainen kauppaneuvos Veikko Hulkko, 77, Kaakkurin yhtenäiskoulun auditorioon kokoontuneelle parillekymmenelle yhdeksäsluokkalaiselle.

Kauppaneuvos Veikko Hulkon mukaan useimmat yritykset alkavat yhden tai muutaman ihmisen innostuksesta. Yrityksen nopea kasvu ei ole hänen mielestään välttämättä se suurin ja tärkein tavoite. "Kasvua toki tarvitaan, mutta sen pitää olla hallittua."
Kauppaneuvos Veikko Hulkon mukaan useimmat yritykset alkavat yhden tai muutaman ihmisen innostuksesta. Yrityksen nopea kasvu ei ole hänen mielestään välttämättä se suurin ja tärkein tavoite. "Kasvua toki tarvitaan, mutta sen pitää olla hallittua."

"Minua vähän jännittää, kun olen tässä teitä yli 60 vuotta vanhempana kertomassa yrittäjyydestä - että osaanko puhua niin, että te tästä myös jotain saatte", tunnustaa oululainen kauppaneuvos Veikko Hulkko, 77, Kaakkurin yhtenäiskoulun auditorioon kokoontuneelle parillekymmenelle yhdeksäsluokkalaiselle.

On tiistaiaamu, ja Hulkko on hetki sitten pitänyt vastaavan, noin tunnin mittaisen luennon toiselle yhdeksäsluokkalaisten ryhmälle. Luento liittyy historian ja yhteiskuntaopin opetukseen, ja samalla se on esimerkki koulun ja Merikosken rotaryklubin hiljattain aloittamasta yrittäjyyskasvatusyhteistyöstä.

Hulkon ohella yrittäjyyskokemuksistaan käy kertomassa Kaakkurin yhdeksäsluokkalaisille myös kaksi muuta oululaisyrittäjää, toimitusjohtaja Anne Lahtinen ja toimitusjohtaja Mikko Keisu.

"Emme ole täällä opettamassa yrittäjyyttä, vaan kertomassa omista kokemuksistamme ja siitä, miten yrittäjyys mielestämme rakentuu", Hulkko sanoo.

Veikko Hulkolla noita kokemuksia taatusti riittää. Ensimmäisen kerran hän ryhtyi yrittäjäksi vähän päälle 30-vuotiaana ostettuaan isänsä kanssa autoalan yrityksen. Elektroniikka-alan yrittäjäksi hän siirtyi parisenkymmentä vuotta myöhemmin perustettuaan vanhimman poikansa Juhan kanssa Elektrobitin. Eläkkeelle Veikko Hulkko jäi 65 vuotta täytettyään, ja myi omistamansa Elektrobin osakkeet pojalleen sekä yrityksessä mukana oleville kumppaneille.

"En halunnut jäädä siihen sellaiseksi perässäroikkujaksi, jolta on aina pakko kysyä jotain. Mutta kieltämättä minua on ilahduttanut se, että poikani on halunnut edelleen keskustella kanssani yritykseen liittyvistä asioista."



Verenperinto veti


Yrittäjän uralle Hulkko arvioi päätyneensä osin verenperinnön vetämänä - äidinisä oli kauppias ja saarnamies, isänisä puolestaan toimi puuseppänä ja tehtailijana. "Yrittäjyys on aina oma valinta, ei siihen voi toista pakottaa. En minä yrittäjäksi ryhtynyt siksi, että isäni sitä halusi, eikä poikanikaan siksi, että minä sitä halusin", Hulkko painottaa.

Millainen täytyy olla, että yrittäjäksi haluaa? "Yrittäjät ovat aivan tavallisia ihmisiä. Jos jotain erityisyyttä hakee, niin yleisesti ottaen voisi sanoa, että olemme aikalailla innostuneita, ahkeria ja työteliäitä", konkariyrittäjä miettii.

Hän myös esittää pitkän listan muita ominaisuuksia, jotka ovat yrittäjälle eduksi: rehellisyys, avoimuus, rohkeus, toisten kunnioittaminen... Ei kai kaikkia vaatimuksia pysty yksi ihminen ikinä edes täyttämäänkään? "Niin yrittäjyydessä kuin missä tahansa muussa elämässä riittää, että haluaa kehittää näitä ominaisuuksia itsessään koko ajan."

Yrittäjyydessä on Hulkon mielestä kyse tavasta tavoitella ja rakentaa onnea ja onnellisuutta. "Kun onnea rakentaa toisille - perheelle, asiakkaille ja yhteiskunnalle - sitä voi tulla itsellekin."

Takaiskujakin yrittäjän taipaleelle mahtuu. "Raskaimmat ajat olivat silloin, kun bisnekset menivät huonosti ja palkkapäivinä piti kantaa huolta, riittävätkö yrityksen rahat palkanmaksuun. Unettomia öitä vietin tuolloin", Hulkko myöntää.

Hulkko muistuttaa, että yrittäjän elämä on muutakin kuin puurtamista. Myös perhe ja harrastukset vaativat oman aikansa.



Koko ajan asiaa


Kun luento päättyy, auditoriossa olevaa 9A-luokkaa ilmeisesti ujostuttaa - ja toisin kuin edellisessä ryhmässä, näistä oppilaista kukaan ei tohdi kysyä Veikko Hulkolta enää mitään.

"Kyllä se puhui kuitenkin koko ajan asiaa", Saara Korhonen, 15, arvioi luokkakavereidensa Saana Koskelon, Venla Kokon ja Leena Manninen nyökytellessä vieressä.

"Periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuuksia alkaa yrittäjäksi, jos vain haluaa", Koskelo miettii.

Ilmoita asiavirheestä