Pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät jo enemmän suomalaisia kuin suuryritykset. Yrittäjyyteen liittyy kuitenkin edelleen asenteellista torjuntaa.
Yrittäjyyden merkityksestä kansakunnalle on viime päivinä on esitetty kiinnostavia puheenvuoroja. Suomen Yrittäjien seminaarissa viime viikolla esiintynyt professori Vesa Routamaa arvioi, että alueiden ja valtakunnan keskeisin menestystekijä on kasvavien pienten ja keskisuurten yritysten kanta. Se pitää Vaasan yliopiston professorin mukaan työllisyyden ja sitä kautta verotulot tasapainossa suhdannevaihtelujen aallokossa.
Routamaa huomautti myös, että suurin osa Suomen kunnista on täysin pienten ja keskisuurten yritysten varassa. Hänen mukaansa kuntia eivät tapa kuntaliitokset vaan se, että yritykset siirtyvät kasvukeskuksiin ja työntekijät niiden mukana.
Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm havainnollisti puolestaan Taloussanomissa pk-yritysten merkityksen kasvua Suomessa.
Vuosina 2001–2010 suuryritysten työntekijämäärä pieneni maassa 300:lla, mutta pienten ja keskisuurten yritysten kasvoi yli 77 000:lla.
Muutos on tapahtunut melkein huomaamatta. Edelleenkin on tärkeää turvata suurten suomalaisten yritysten toimintaedellytykset, mutta se ei saa johtaa pk-yritysten asian unohtamiseen tai vähättelyyn. Vaikka pk-yrittäjät työllistävät jo yli 60 prosenttia suomalaisyritysten työntekijöistä, ei esimerkiksi Suomen Yrittäjillä ole edelleenkään asiaa keskeisiin työmarkkinapöytiin. Se on epäjohdonmukaista.
Yrityksiä on Suomeen syntynyt viime vuosina hyvään tahtiin. Tuorein Tilastokeskuksen lukema, joka koski viime vuoden viimeistä neljännestä, oli kuitenkin selvästi tavallista kehnompi. Vuotta aiempaan verrattuna perustettujen yritysten määrä putosi lähes neljänneksellä.
Tämä vuosi näyttää, onko kyse pysyvämmästä muutoksesta. Jos on, asiaan pitää puuttua.
Suhtautuminen yrittäjyyteen ja yrittäjiin ei Suomessa ole edelleenkään niin myönteinen kuin se saisi olla. Ehkä kielteisiä asenteita pitävät yllä ne jotkut huonot kokemukset ja pelottelu, jotka liittyvät julkisten palvelujen yksityistämiseen. Hyvistä kokemuksista puhutaan vähemmän.
Ehkä vallalla on myös edelleen se ajattelutapa, että nuoren ihmisen paras ja ainakin varmin työpaikka on julkishallinnossa. Yrittäjäksi lähtemisen nähdään merkitsevän pitkiä työpäiviä, valtavaa työtaakkaa ja niskassa roikkuvaa konkurssin uhkaa. Kun yrittäjiä haastatellaan heidän työtyytyväisyydestään, kuva on kovin toisenlaisen. Työtä voi olla paljon, mutta työ on motivoivaa, ja tulotkin ovat usein korkeat. Tätäkin on kuitenkin vaarallista sanoa julki yhteiskunnassa, jossa kateus ei ole pahe.
Asenneongelmiin liittyen voi myös kysyä, että vaikka yrittäjä-sana on vanha ja perinteinen, luoko se kuvaa ponnistelijasta, joka onnistuu vain jos hyvin sattuu.
Yrittäjyyteen kuuluu aina riskin otto ja epäonnistumisen mahdollisuus. Suomessa epäonnistuminen yrittäjänä on melkein häpeistä suurin. Moni yhden kerran kaatunut on kuitenkin sen kokemuksen jälkeen noussut menestyväksi yrittäjäksi ja työllistäjäksi.