Euroopan unionin alueella toimivat itsenäiset kuljetusyrittäjät kokivat kirvelevän erätappion europarlamentissa keskiviikkona, kun parlamentin työ- ja sosiaalivaliokunta hyväksyi äänin 30-19 hankkeen yrittäjien työaikojen sääntelystä.
Päätöksellä pyritään kumoamaan EU-komission päätös, jonka mukaan itsenäisiin kuljetusalan yrittäjiin ei sovellettaisi työajoista vuonna 2002 voimaantullutta direktiiviä.
Komission sivuuttamiseen tarvitaan vielä koko europarlamentin hyväksyntä, joka ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu. Pelkät aikeet työaikojen tiukemmasta sääntelystä nostattivat vilkkaan kiistelyn. Kannattajat muun muassa väittävät, että rajoittamaton työaika suojelee "valeyrittäjiä", jotka oikeasti ajavat vain yhden asiakkaan laskuun. Vastustajat katsovat, että sääntely tekee kilpailukykyisen yrittämisen käytännössä mahdottomaksi.
Kiistelyn ytimessä ovat maksimityöajat. Vuodelta 2002 peräisin olevan direktiivin mukaan kuljettajan maksimiviikkotyöaika saa olla 48 tuntia. Työaika voi nousta poikkeuksellisesti 60 tuntiin viikossa, mutta silloinkin työtuntien pitäisi tasoittua 48:aan neljän viikon työjaksolla. Työaikaan on luettu silloin muun muassa lastaus, lastin purkaminen ja huoltotoimenpiteet.
Itsenäisten kuljetusyrittäjien tuominen työaikadirektiivin piiriin on pelkkänä ajatuksena käsittämätön. Jo tällä hetkellä yhtä lailla itsensä työllistävät yrittäjäkuljettajat kuten kaikki muutkin ammattikuljettajat ovat vuonna 2006 annetun ajoaikoja koskevan asetuksen alaisia. Mikäli ajatuksena on liikenneturvallisuuden parantaminen, siitä on lainsäädännön keinoin jo huolehdittu.
Kokonaistyöaika on jotakin muuta. Yrittäjän työtunteja on mahdoton laskea saatikka määritellä. Mikäli europarlamentti kävelee komission yli työaikadirektiivin soveltamisessa, seuraukset saattavat olla yrittämisen kannalta kohtuuttomia. Ajon jälkeen on monenlaisia byrokratiaan, maksuliikenteeseen sekä tullaus- ja lupakäytäntöihin liittyviä paperitöitä. Kuka tehtyä työaikaa oikeasti valvoisi? Kävisikö valvova viranomainen sammuttamassa valot liian myöhään työhuoneessaan istuvalta kuljetusyrittäjältä?
Työaikadirektiivistä käyty keskustelu on jälleen yksi osoitus Brysselin norsunluutornissa tehdyistä ehdotuksista, joissa on vahva paperinlöyhkä eikä mitään yhteyttä oikeaan arkeen.
Paremminkin kyse on uutteran yrittäjän kiusaamisesta -- ja tehokkaasta työhalujen karsimisesta.