Kaksi viime viikonloppua ovat muodostuneet minulle henkilökohtaisesti hyvin ristiriitaisiksi. Kumpanakin viikonloppuna tutustuin suomalaisen yrittäjään, toisena syvällisesti hänen äärimmäisen kovaan arkeensa ja toisena puurtamisen palkitsevaan juhlahetkeensä.
Mökkimaisemissa olen vuosien mittaan tutustunut kauppiaspariskuntaan, joka minulle mieluisasti on halunnut sitkeästi tarjota hengenpitimiä kyläkaupastaan. Viikonlopun viettoon on ollut helppoa ja huoletonta kiirehtiä, kun on tiennyt, että heiltä sen varmasti saa, minkä Oulun marketista mahdollisesti unohtaa ottaa mukaansa.
Viimeksi viikko sitten grillimaustetta hakiessa jysähti. Koska tunnelma oli tavanomaisesta poikkeavasti melko lailla vaisu, niin tietysti kysymään, että mitä? Jälkeenpäin kysymys kadutti ja vastaus puistatti: "Korvaus 70-90-tuntisista työviikoista on sen verran pieni, että on mietitty tosissaan lopettamista."
Nyt takana on viikonloppu, jolloin pääsin tutustumaan yrittäjän arjen puurtamisen palkitsevaan juhlahetkeen Utajärven Yrittäjät ry:n 30-vuotisjuhlassa ja samalla koko maakunnan yrittäjien, Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien vuosikokoustapahtumassa Rokualla.
Suomalaiset ovat yritteliästä väkeä, sen tiedän aivan omasta lähipiiristäni ja tietysti omassa työssä henkilökohtaisesti kohtaamistani lukemattomista yrittäjistä.
Kahtena viikonloppuna olen taas kerran sisäistänyt sen, kuinka vahvaa latausta, ennen kaikkea luottamusta omaan osaamiseen ja omiin voimiin pienyrittäjyys tämän päivän Suomessa vaatii. Mutta sekään ei tunnu enää riittävän. Otaksun, että melko pian keskuksista etäännyttäessä esimerkiksi juuri kaupan alalla yrittäjyys muuntuu väistämättä pakon sanelemana osittain myös elämäntavaksi.
Siksi jaksavaa yrittäjää on meidän kaikkien syytä kunnioittaa. Varmasti hän on juhlahetkensä aidosti ansainnut.
Suomalainen on luonteelta toiveikas ja luottavainen, mistä kertoo muun muassa juuri tämän maan pienyritysten suuri määrä. Yrittäjyys, unelma paremmasta kumpuaa ihmisestä itsestään. Vahva yrittäjyyteen kannustava voima on tietysti halu tulla toimeen omillaan.
Määritelmän mukaan yritystoiminta luo aineellista vaurautta ja toimii katalyyttina, työ luo uutta työtä. Mutta tapahtuuko näin aina ja kaikkien yritysten kohdalla myös käytännön arjessa? Onko nyky-Suomessa sellaiset puitteet ja erityisesti ilmapiiri, että kaikki yritykset haluavat ja myös pystyvät kehittämään ja kasvattamaan liiketoimintaansa?
Suomen Yrittäjien uusi puheenjohtaja Jarkko Wuorinen epäröi ja hieman pelkääkin, että ei ole. Siksi hän perää erityisesti pienten yritysten toimintaedellytysten kohentamista yleisen, meille kaikille helposti mahdollisen lähiyrittäjyyttä tukevan asennetarkistuksen avulla.
Kun kuulin uhkasta menettää minulle mieluisat ja todella arvokkaat lähikauppapalvelut, tunsin pistoksen sydämessäni. Omalta osaltani olisin voinut äänestää ja varmistella niiden säilymistä siirtämällä mahdollisimman paljon viikonloppuostoksiani kaupungin marketeista omaan lähikauppaani.
Samaa uskon monen muun miettivän viimeistään silloin, kun he huomaavat heille tärkeän lähiyrittäjän uupuneen päivystämään monesti pelkkänä hätävarana. Silloin viimeistään huomataan omakohtaisesti hänen merkityksensä.
Saman pistoksen toivon myös mahdollisimman monen vastuunkantajan kokevan. Yrittäjyyteen kuuluu luontaisesti vahva luottamus tulevaisuuteen. Kunnissa tehtävillä päätöksillä voidaan pitkälle linjata sitä, millaisena näköalat säilyvät paikkakunnalla. Aivan oleellista on, että kaikissa päätöksissä otetaan huomioon haja-asutusalueilla toimivien yritysten merkitys oman kunnan palvelurakenteen ylläpitäjinä, eikä pelkästään nähdä yrittäjiä kuntien elinvoimaisuuden vastuunkantajina.
Pekka Siltanen
pekka.siltanen@kaleva.fi