Kauhea haloo ja hysteria yhdestä eineksestä.
Elintarvikealan työehtokiista ja siitä poikineet työntekijöiden lakot sekä työnantajapuolen julistama työsulku juuri vapun alla uhkasivat suomalaista vappunakkiperinnettä. Kansalaisten arveltiin hamstraavan nakkipaketteja jääkaappeihinsa yli omien tarpeiden ja taistelevan lähimarketin makkaralaarin viimeisestä nakkipaketista vähintäänkin vapaaottelukehässä nähdyllä rajuudella. Loppujen lopuksi taisi käydä kuitenkin niin, että vappu tuli ja meni, mutta kovinkaan moni kansalainen ei sittenkään nakkien takia elämäniloaan menettänyt.
Vappunakeista ja niiden kohtalosta puhuttiin ja uutisoitiin tänä vuonna moninkertainen määrä normaaliin verrattuna. Luonnollisesti siksi, että elintarvikealan työriidan vaikutukset ajoittuivat vappuun ja ulottuivat kaupan makkara-altaisiin.
Tehtiinkö nakista koko työehtokiistan symboli, ja vieläpä tarkoituksella? Yritettiinkö vappunakista takoa työriidan lyömäasetta? Näihin kysymyksiin ei oletettavasti kukaan asiaan osallinen myöntävästi vastaa. Sen enempää työntekijä- kuin työnantajapuolikaan tuskin haluavat, että muutaman kymmenen vuoden kuluttua yläkoulun yhteiskuntaopin tunnilla työehtoasioita opetettaessa käytetään työehtokiistasta esimerkkinä kevään 2010 kuuluisaa nakkisotaa.
Varsin railakkaasti nakkia on julkisuudessa nyt joka tapauksessa heiluteltu. "Ruokatehtaiden välirauha turvaa vappunakit", otsikoi STT viime keskiviikon uutisensa työnantajien julistaman työsulun päättymisestä. Kansan Uutisten verkkolehdestä löytyi puolestaan kirjoitus otsikolla "Työnantaja vie vapun nakit". Kirjoituksessa huomautettiin, että jos nakit ja lihapullat loppuvat kaupoista juuri vapun alla, syyttävä sormi osoittaa silloin työnantajiin.
Nakki on selvästikin vakava asia, jolla ei ole leikkiminen.
Yleiseen tapaan kuuluu syödä vappuna nakkeja ja perunasalaattia. Sama toistuu uutena vuotena. Nakki ei ole kuitenkaan kausituote, ei edes harvinainen herkku.
Miten ja miksi vappu ja nakit kuuluvat niin saumattomasti yhteen? Sitä en tiedä, eikä kysely tuttavapiirillekään tuottanut kuin muutaman valistuneen arvauksen. Lapsiperheen äiti ounastelee nakkien popsimisen olevan helppoa ja vaivatonta, joten kenenkään ei tarvitse sen ansiosta vaivautua tekemään vappujuhlinnan lomassa oikeasti ruokaa, kun ei kuitenkaan jaksa.
Pelastusalan ammattilainen lähestyy kysymystä puolestaan ammatillisesta näkökulmasta. Rankemmallakin kädellä vappua juhlistaville nimenomaan nakki on kuulemma oiva välipalasuolukka, koska se taitaa olla mennen tullen yhtä hyvää. Toisin sanoen pelastusalan ammattilainen taitaa ajatella, että nakki on yhtä helppo nielaista ja oksentaa.
Jonkinlainen fakta nakin ja juhlapyhän liitolle on kuulemma se, että aito lampaansuolinakki oli pitkään ylen hienoa ja kallista ruokaa. Vielä 1960-luvulla sitä syötiin parempana pyhäruokana, ja tätä perua on nakin käyttö muun muassa uudenvuoden juhlaruokana. Nykyisen vappunakkivouhotuksen voisikin niellä paremmin, jos ruokatehtaat toisivat juhlapyhien alla tarjolle jotain tällaista, ylen hienoa ja hyvää.
Muuten, ostin minäkin vapun kunniaksi jääkaappiin nakkipaketin. Tosin se taitaa olla siellä edelleen avaamattomana.