Pimeä metsä ei ole ollenkaan pelottava paikka. Tahtoo vain olla niin, että nykyihminen on niin vieraantunut luonnosta, saatikka öisestä sellaisesta, että kokee sen tuntemattomaksi, vieraaksi, jopa pelottavaksi. Monet päivittäin luonnossa liikkuvatkin saattavat kokea liikkumisen valottomassa metsässä epämiellyttäväksi.
Tietysti pimeässä kuuluvat äänet saavat helposti epämääräisen sävyn, koska äänen aiheuttajaa ei pysty havaitsemaan yhtä hyvin kuin valoisassa. Näin kevättalvella voivat pöllöjen huhuilut tuoda oman mausteensa yön äänimaailmaan. Huuhkajan kumea huuto voi herättää kuulijassaan paitsi ihastusta, myös jännitystä. Sen verran vaikuttava ääni se on, varsinkin läheltä kuultuna.
Yleensäkin on hyvä totuttautua siihen, että pimeässä metsässä voi kuulla epämääräisiä ääniä, erilaisia rasahduksia ja narahduksia, joiden aiheuttajista ei aina tule selkoa. Laavu tai vastaava nuotiopaikka onkin oiva paikka tutustua öiseen luontoon. Nuotion valossa ja lämmössä istuskellessa ei kuitenkaan ole aivan pimeyden armoilla.
Hiipuvaa hiillosta tuijottaessa ajantaju katoaa ja laavulla saattaakin vierähtää tuntikausia aivan huomaamatta.