Yö­huolt­si­kan kat­kus­sa

Haapalehdon Shell on öiseen aikaan muun muassa taksikuskien ja vartijoiden suosiossa, mutta todellisia huoltsikan penkinkuluttajia ovat Myllyojan Mafian mopopojat.

Shell Simpukka Café Haapalehto on yksi harvoista oululaisista täyden palvelun huolto-asemista, joka on auki ympäri vuorokauden. Raispe, 16, Yrtsi, 17, Sipi, 16, ja Jape, 16, notkuvat lempipaikassaan viikon jokaisena päivänä. Mieluiten tietenkin yöllä.
Shell Simpukka Café Haapalehto on yksi harvoista oululaisista täyden palvelun huolto-asemista, joka on auki ympäri vuorokauden. Raispe, 16, Yrtsi, 17, Sipi, 16, ja Jape, 16, notkuvat lempipaikassaan viikon jokaisena päivänä. Mieluiten tietenkin yöllä.



Haapalehdon Shellillä
käy kova vilske illalla yhdeksän ja puolenyön välillä, kun bensanostajat, peräkärrynvuokraajat, peliautomaattiaddiktit ja kahvittelijat valtaavat huoltoaseman.

Myöhemmin, aamuyön tunteina, kun muut huoltsikat ovat sulkeneet ovensa, varsinaiset hengaajat valtaavat paikan. Sellillä, niin kuin jätkät itse lempipaikkaansa kutsuvat, istuvat Myllyojan Mafian mopopojat Yrtsi, Jape, Raispe ja Sipi. Pojilla on kesälomaa ammattikoulusta, joten aikaa piisaa.

"Täällä me istutaan joka päivä", Yrtsi, 17, kertoo siemaillen kahviaan.

Ärtsyn näköiset mopot on parkkeerattu nättiin riviin parkkipaikalle.

"Ei meitä kiinnosta keskustan juppien joukossa pyöriminen. Nuokkarit ne vasta syvältä ovatkin", Jape, 16, tuhahtaa.

Tälle porukalle rakas huoltoasema on se ainoa oikea paikka notkua.

"Tänne tulee porukkaa Sanginsuusta, Kiimingistä ja Taivalkoskelta asti. Talvella paikka on ihan täynnä kavereita. Tullaan mopoilla tai autolla. Kaljaa täällä ei saa juoda, mutta autossa voi käydä hörpyllä", Sipi, 16, myhäilee.

Moitteen sanaa heillä ei mestastaan juuri ole.

"Bensa on liian kallista, mutta hampurilaiset ja kahvi hyvää. Lisäksi tämä on tosi hyvällä paikalla. Pihalla näkee usein hienoja autoja. Hifi & tuning -shown aikana tuossa pyörii kaikki siisteimmät kiesit ja joskus saattaa nähdä kerralla kymmeniä moottoripyöriä", Sipi innostuu.

"Ja jos vaikka paloautoja ajaa ohi kohti Hönttämäkeä, tästä näkee ne heti. Voi hypätä mopon selkään ja lähteä perään palopaikalle", Yrtsi jatkaa tohkeissaan ikkunapöydässä.

Mopoilijat ylistävät vuolaasti myös henkilökuntaa.

"Ei meitä täältä ajeta pois, kun ollaan kunnolla. Ja joskus kun täällä tulee istuttua läpi yön aamukuuden siivouksessa auttamisesta saa limukkaa. Ja ateriatarjouksiakin täällä on", Raispe, 16, fiilistelee.

Mutta miten se on, käykö huoltsikalla niitä kummallisia kiehtovia otuksia, mimmejä?

"Voi kuule käy, monta vuotta täällä on käynyt munahaukkoja", tulee yhdestä suusta naurunremakkainen vastaus.

"Kun niille tarjoaa vaikka suklaapatukan ja kahvia ja porisee, niin ne tykkää", Sipi mietiskelee.

Haapalehdon Shellillä tapellaan, poristaan, rakastutaan, tehdään mopokauppoja ja solmitaan uusia tuttavuuksia.

Sipi on tutustunut yhteen Minnaan huoltsikalla, ja Jape kertoo nähneensä pari päivää sitten kunnon tappelun pihalla. Viihdettä riittää.

Tieto poliisien saapumisesta Myllyojalle kantautuu myös nopeasti poikien korviin. Se mitä merkitystä sillä on, jää arvoitukseksi. Maanantaisena aamuyönä paikalla on pärinäjengin lisäksi muutama autollinen vähän vanhempaa väkeä ja pari keski-ikäistä hakkaamassa pokeriautomaatteja.

Sipi kertoo voittaneensa vasta yhdestä koneesta 10 sentin aloituksella kahdeksan ja puolen euron potin. Sillä saa hyvin tupakkia ja bensaa.

Kellon lähestyessä puolta neljää aamuyöllä jäppiset polkaisevat prätkänsä käyntiin suuntana koti ja oma sänky.

Pakokaasu täyttää ilman, renkaat ulahtavat öljyisellä asfaltilla ja valtava pärinä jää kaikumaan korviin, kun he porhaltavat kesäaamuun. Ensi yönä uudestaan.

Peto testaa paikkoja, joissa nuoret viihtyvät. Jos tiedät hengailupaikan, josta pitäisi tehdä juttu, laita sähköpostia osoitteeseen peto@kaleva.fi.

Ilmoita asiavirheestä