Ii Kello ei ole viittäkään aamulla, kun Pekka Sunnarin kupissa alkaa kahvi olla jo lopussa. Iin Shellillä istuvan Sunnarin työrupeamakin alkaa jo olla lopuillaan. Takana on yksi reissu Kemistä Ouluun ja takaisin, ja toinen vastaavanlainen loppusuoralla. Pihalla Sunnaria odottaa täysperävaunullinen karbonaattia.
Sunnari ei ole ainoa rekkakuski, joka on pysähtynyt tauolle. Pihalla seisoo puolenkymmentä rekkaa, joiden kuljettajat tankkaavat autoa tai itseään ja lukevat aamun lehtiä. Saunakin huoltamon palveluissa on.
Rekkakuskit ovat aamuöisiä vakioasiakkaita. Se onkin helppo uskoa, kun tovin katselee ulos: nelostiellä kiitää rekkoja muutaman minuutin välein.
Tielaitoksen tilastojen mukaan kuorma-autojen liikennesuorite vuonna 2001 oli 2 790 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Vuotuisesta kuljetussuoritteesta 62 prosenttia tapahtui yli 150 kilometrin kuljetusetäisyyksillä, ja joka kymmenes ajokeikka on yli 500 kilometriä.
Kansankielellä tämä tarkoittaa juuri sitä, minkä huoltamon ikkunastakin voi nähdä. Rekkoja liikkuu teillä paljon, ja melkoinen osa niistä ajaa pitkiä matkoja. Silloin on tauko paikallaan.
Puhetta säästä ja tiestöstä
Jyväskylästä puolenyön maissa lähtenyt Niko Leivonen tankkaa Iissä matkalla Kemiin. Lastina on lautoja ja elintarvikkeita.
Rekkamiesten vakiohuoltamot ovat myös kohtaamispaikkoja. Leivonen sanoo, että tauot yritetään osuttaa yksiin kavereiden kanssa, jos sellaiseen suinkin on mahdollisuus. Aina ei tietenkään ole, mutta kyllä kuppilan puolelta useimmiten löytyy kollegoja, jos on juttuseuraa vailla.
Pihaa lumesta traktorilla puhdistava Anssi Wiik kertoo näkevänsä huoltamolla usein samoja tuttuja kuskeja. Wiik tietää myös alan miesten vakiopuheenaiheet: ajokeli ja tienpito. Wiik tietää puheenaiheet siksikin, että hän vaihtaa kesäisin traktorin raskaampaan kalustoon ja ajaa maata Oulun seudulla.
Pekka Sunnari kertoo puheenaiheiden toki käsittelevän muutakin. "Kaikkea mahdollista. Vaikkapa sitä, mitä on ehditty vapaalla ajalla hommata sitten viime näkemän."
Aamun vallitsevan nollakelin ja liukkauden mainitsevat kuitenkin sekä Sunnari että Leivonen. Alkuvuoden pakkaset tulevat myös puheeksi, vaikka ne eivät kummallekaan ole ongelmia aiheuttaneet. 25 asteen pakkasen Sunnari mainitsee kriittiseksi rajaksi. "Jos jossakin on vikaa, se alkaa tuota kylmemmässä oireilemaan."
Vaikein keli on silti tienpintaan jäätynyt jää. Sellaisissa olosuhteissa ei joskus auta muu kuin odottaa hiekoitusautoa.
Rekkarallin karu totuus kelistä riippumatta on se, että onnettomuuspaikalle tulee hyvin todennäköisesti ensimmäisenä rekkakuski. "Kaikille alalle tuleville annetaan nykyään ensiapukoulutus", Sunnari mainitsee. Sunnarilla on takanaan kolme ensiapukurssia, mutta ei onneksi vielä yhtään tositilannetta, jossa taitoja olisi tarvittu.
Ruokatarjonta
ratkaisee
Ympäri vuorokauden avoinna olevia huoltamoita ei ole turhan tiheässä. Aamun tarjoilusta huolehtiva Sisko Hänninen kertoo pohjoiseen päin mentäessä seuraavan olevan vasta Rovaniemellä.
Etelään menijöillä seuraavat öiset kiintopisteet ovat Tupos ja Pihtipudas. Pitkää matkaa taittaville Oulun seudun huoltamot ovat siis luonteva pysähdyspaikka.
Tankata voi toki kylmäasemillakin, mutta mielellään kuskit hörppäisivät kahvit. Ja mukavampihan se on kahvitella sisätiloissa kavereiden seurassa, kuin avata termospullo rekan kopissa.
Hänninen mainitsee myös lämpimän leivän ja pullan painavan vaa'assa, kun taukopaikkaa valitaan. Huoltamolla leivotaan aamuöisin tuoretta tiskiin ja kuskit tietävät sen.
Sunnari vahvistaa ruokatarjonnan olevan ratkaiseva tekijä. Joillakin huoltamoilla tehdään illalla ruoka lämpöastiaan yökulkijoille. Sitä riittää tietysti aikansa, mutta vilkkaina öinä se loppuu jossakin vaiheessa.
"Rahtarit toivovat, että nämä muutamat huoltamot pysyisivät auki", Hänninen kertoo.