Yö ja päivä ovat keskiviikkona kalentereissa yhtä pitkät. Kevätpäiväntasauksena tunnettu ajankohta on se aika vuodesta, jolloin moni tuntee kevään virallisesti alkaneen.
Aurinko siirtyy silloin taivaanpallon eteläiseltä puoliskolta pohjoiselle ja meillä päivät tästä eteenpäin vain pitenevät.
Myös muualla maapallolla yö ja päivä ovat sillä hetkellä suunnilleen yhtä pitkiä. Pohjoisnavalla alkaa puolen vuoden pituinen kesäaika ja etelänavalla kaamos.
Heittelyä kalenterin ja luonnon järjestämissä kevätpäiväntasauksissa kuitenkin on, sillä oikeasti yö ja päivä olivat samanpituiset jo pari päivää sitten. Syy tähän löytyy Maan ilmakehästä. Jos sellaista ei olisi, kevätpäiväntasaus asettuisi tarkalleen maaliskuun 20. päivään.
Suomessa kevätpäiväntasaus ilmestyi kalenteriin 1600-luvulla. Jotta kansa muistaisi päivän olemassaolon, monet värssyt liittivät ajankohdan kurkien kevätmuuttoon.
”Kriu krau kreun päivä, tasain yö, tasain päivä”, tiedettiin 1700-luvun lopulla.
Vanhoissa kalentereissa kevätpäiväntasauksesta kertoi ankkurin kuva, vaikka sisämaassa se kääntyikin kauppiaan vaa’aksi.
”Talonpoika kokoilee viimeiset puntarikalunsa ja lähtee sinä talvena viime kerran kaupunkiin, tekee porvarinsa kanssa vuoden rätingin saadakseen verorahat”, muotoiltiin Pudasjärvellä 1800-luvulla.
Kevätpäiväntasauksesta on vanha kansa ennustanut myös tulevia ilmoja. Iltarusko ennen tasausta ennusti pakkasia, kirkas täysikuu tätä ennen kauniita säitä. Jos kuitenkin teeri äänteleikse ennen kuin kevätpäiväntasaus oli ohi, tiesi se vielä lumisateita.