Antiikin matemaatikot askaroivat ahkerasti neliöidäkseen ympyrän harpilla ja viivoittimella. Tuloksena oli vesiperä. Satoja vuosia myöhemmin todistettiin lopullisesti, että näillä työkaluilla ongelman ratkaiseminen on mahdotonta.
Yhdenlainen ympyrän neliöimistehtävä on meneillään Kemi-Tornion alueella, jonka viittä kuntaa (Kemi, Tornio, Keminmaa, Simo ja Tervola) ollaan saattelemassa saman vaakunan alle. Kuntajakoselvittäjä Timo A. Säkkisen järkirätingit ovat kohtalaisen vastaansanomattomat. Ihanneyhteisössä järjen ääni kantautuisi kauaksi, mutta todellisessa elämässä järkikin vatkautuu hyytelöksi ennakkoluulojen ja kaunan, lillukanvarsien ja poteroitumisen tehosekoittimessa.
Valtuustot ratkaisevat asian tammikuun lopussa. Jos ihmeitä ei tapahdu, Säkkisen ehdotus mapitetaan viime viikkojen puheenvuorojen ja tölväisyjen perusteella ratkaisemattomien juttujen hyllyyn. Siellä on muitakin toteutumattomia yhteistyöprojekteja.
Kuntajakoselvityksen taustat ovat Kemin talouden kriisiytymisessä ja kaupungin ajautumisessa valtion talutusnuoraan.
Valtiovarainministeriön pari vuotta sitten valmistuneessa raportissa ehdotettiin uuden kunnan muodostamista Kemin, Keminmaan, Simon ja Tervolan perustalle. Tornio jätettiin ulkopuolelle, koska kaksinapaisuuden toimivuuteen ei uskottu. Valtiovarainministeriö määräsi kuitenkin helmikuussa kuntalain perusteella selvityksen alueen viiden kunnan välillä.
Säkkisen selvityksen tavoitteena oli haarukoida edellytyksiä yhdelle tai useammalle uudelle kunnalle tai vaihtoehtoisesti nykyistä syvemmälle yhteistyölle. Työn päätteeksi parhaaksi vaihtoehdoksi seuloutui yksi kunta, sillä se täyttäisi kaikki kuntajakolain asettamat edellytykset tällä kompaktilla työssäkäyntialueella. Moottoritietä hujahtaa melkein vartissa Torniosta Kemin ja Keminmaan kautta Simon puolelle.
Uusi ja uljas kunta pärjäisi paremmin taloudellisesti, se olisi myös tehokkaampi ja toimivampi palvelujen tuottaja ja elinkeinojen toiminta-alusta. Fuusio loisi vetovoimaa ja kykyä vastata tuleviin megaluokan investointeihin ja väestön ikääntymiseen.
Seutukunnan päättäjät nyökkäilivät kohteliaasti ja kehuivat Säkkisen ehdotusta. Silmänräpäyksen ajan tuntui siltä, että tämä junahan on raiteillaan ja puksuttaa iloisesti huiskuttavine matkustajineen kohti uuden kunnan pääteasemaa.
Mutta se oli vain ohikiitävä harhakuva. Kohteliaisuuksien lausumisten jälkeen palattiin pikavauhtia arkitodellisuuteen. Säkkinen itse heitti kipinän rutikuiviin klapeihin nimeämällä uuden kunnan Tornioksi, elleivät kunnat toisin sovi. Kemiläisiä ei juuri ilahduta, että tuleva Tornio kantaisi Kemin vaakunaa. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Säkkistä syytetään torniolaisten kosiskelusta ja rakkaan Kemin myymisestä rajakaupungille. Kemiläisiä kismittää, että heille sysättäisiin vain sosiaali-ja terveyspalvelut, kun Tornio nappaisi tekniikan ja sivistyksen.
Eihän se käy, että alueen kuntaliitosyritysten kätilö jätettäisiin kuin nalli kalliolle.
Tiukimmat oikeauskoiset vetäisivät piikkilangan Kaakamojoelle ja laittaisivat tietullit kaupunkien välille. Torniossa taas monet kavahtavat yhteistä vuodetta Kemin kanssa. Kuntaliitostraumatkin ahdistavat: Torniossa tiedetään, mitä on maaseutukaupungin kyläpolitikointi.
Siellä ihanneyhteisössä aloitettaisiin puhtaalta pöydältä, eikä tilaa annettaisi reviiritaisteluille. Raadollisessa arjessa uuden kunnan muodostaminen on pesänjakoa, jossa jokainen sentti ja multakokkare on kirjattava avioehtoon. Yhdistymissopimuksessa muistutetaan, että luottamuspääoman kasvattaminen on kuntien yhdistymisprosessin keskeisimpiä seikkoja. Sen saavuttamiseksi on matkattava horisontin taakse.