Ely-keskusten ympärillä on viime aikoina kohissut. Julkisuudessa on epäilty, että ely-keskusten määrää ollaan vähentämässä. Lakkautuslistalla on mainittu muun muassa Kainuun ely-keskus.
Tilanne ei juuri ole rauhoittunut, kun päättäjien päivittäin vaihtelevista puheista on ollut vaikea päätellä, mikä on lopullinen totuus.
Ely-keskusten määrän vähentäminen kiistetään, mutta samalla korostetaan, että myös rakenteellisia ratkaisuja pitää säästöpaineiden alla pystyä tekemään.
Ei ole mikään salaisuus, että ely-keskusten määrää on aluehallinnon tarkastelussa ollut tarkoitus vähentää. Vähennys osuisi juuri ympäristövalvontaan.
Puheet ely-verkoston harventamisesta tulevat mahdollisimman huonoon aikaan, kun ympäristövalvontaviranomaisiin varsinkin Pohjois-Suomessa kohdistuu suuria paineita ja odotuksia kaivosten aiheuttamien ympäristöhaittojen takia.
Rekrytointikielto ja eläköityminen ovat vaarassa ohentaa viranomaistoimintaa paikoin huolestuttavalla tavalla. Jatkuvasti kasvavia luparuuhkia on periaatteessa helppo purkaa kolmella tavalla. Joko lisätään henkilökuntaa, löysätään lupaprosessia tai priorisoidaan.
Viimeaikaisten kokemusten perusteella olisi epäviisasta löysätä luvitusta esimeriksi kaivostoiminnan osalta. On myös vaikea kuvitella, miten tiukkojen ympäristövaatimusten kylkiäisenä syntyvä vihreä ympäristöteknologia kehittyisi, jos lupaprosesseja höllennettäisiin.
Asioita voidaan silti yksinkertaistaa. Painopisteen tulee olla ydinasioissa eli niissä, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen eikä patikkapolkujen laajoissa yva-selvityksissä.