Ympäristötietoisuus on juurtumassa Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tänään tarkastetun väitöskirjan mukaan ilmiön jatkuminen riippuu siitä, miten seurakunnat saadaan motivoitua mukaan.
Helsingin yliopistossa väitellyt Heikki Pesonen arvioi tutkimuksessaan, että kirkko on tällä hetkellä ekologisen suursiivouksen vaiheessa eli kestävän kehityksen periaatteita on ryhdytty toteuttamaan seurakunnissa.
Kirkon vihertyminen näkyy Pesosen mukaan muun muassa rippikouluopetuksessa, jumalanpalvelusten saarnoissa, piispojen kannanotoissa ja kirkkohallituksen lausunnoissa.
Seuraava vaihe on väittelijän mukaan ekologinen rakennemuutos, jossa ympäristötietoisuus läpäisee kirkon kaikki tasot. Tämän vaiheen toteutumista on Pesosen mukaan vaikea ennustaa.
Kirkon ympäristötoiminta on noudattanut Pesosen mukaan samantapaista aaltoliikettä kuin yleinen suomalainen ympäristöliikehdintä. Ensimmäinen aalto sijoittui 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen, jolloin ympäristöliikehdintä eli Suomessa muutenkin huippukautta. Kirkossa aktiivisuus ilmeni lähinnä luonnonsuojelun teologisten lähtökohtien pohtimisena.
