Kunnallinen ympäristöterveydenhuolto on isojen muutosten edessä, sillä tekeillä olevat lakimuutokset ajavat kuntia laajentamaan valvontamaksujen käyttöönottoa ja lisäämään yhteistoimintaa.
Toimialaa koskevat kolme keskeistä lakia on tarkoitus yhdistää uudeksi elintarvikelaiksi.
Taustalla on toimialan henkilövoimavarojen väheneminen 90-luvulla ja Euroopan unioniin liittymisestä samaan aikaan seurannut tehtävien lisääntyminen ja muuttuminen.
Sosiaali ja terveysministeriön asettaman työryhmän esitys valvontamaksujen kattavuuden lisäämisestä on herättänyt närää etenkin yrityksissä. Sille ei ole kuitenkaan vaihtoehtoja, johtaja Risto Aurola sosiaali- ja terveysministeriöstä sanoi keskiviikkona Kuusamossa.
Ympäristöterveydenhuollon alueellisilla koulutuspäivillä aiheesta esitelmöinyt Aurola tähdensi, etteivät kuntien erityisiin valvontasuunnitelmiin sisällytettävät uudet taksat tule olemaan kohtuuttoman korkeita.
Aurola käänsikin asian toisin päin todeten, että valvontakäyntejä ja erilaisia näytteitä ottavista kuntien terveystarkastajista tulee jatkossa ikään kuin konsultteja, jotka neuvovat yrittäjiä velvoitteiden hoitamisessa.
"Jotta elinkeinotoimintaa voidaan harjoittaa, tarvitaan ympäristöterveydenhuollon erityisosaamista, ja siitä kannattaa kyllä maksaa. En ymmärrä kritiikkiä."
Lisääntyvillä valvontamaksuilla toimialan on mahdollista tehostaa ja laajentaa toimintaansa, sillä valvontasuunnitelmat on tarkoitus ohjeistaa asiaa koordinoivassa Elintarvikevirastossa niin, että tulot menisivät toimialan tarpeisiin, eivät kunnan kassaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Jari Keinänen arvioi, että valvontasuunnitelmat edellytetään tehtävän melko nopealla aikataululla niin, että kunnat voisivat alkaa periä uusia maksuja jo vuoden 2006 alusta lähtien.
Suurista
yksiköistä tehoa
Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaa kunnissa on tarkoitus kehittää niin, että koko maa jaetaan 50-80 seutukunnalliseen valvontayksikköön.
Oulun läänissä on käynnissä useita alueellisen yhteistoiminnan kokeiluhankkeita, ja mikäli niihin sisältyvät isot valvontayksiköt toteutuisivat, jatkossa yksikköjä olisi kymmenen nykyisten 40 sijasta.
Lääninterveystarkastaja Aila Halonen toivoi, että kokeiluhankkeissa päästäisiin toteutuksen tasolle. Hänen mielestään suuremmissa valvontayksiköissä erilaisten suunnitelmien ja maksutaksojen laatiminen on todennäköisesti helpompaa ja tehokkaampaa kuin pienissä yksiköissä.
Halosen mukaan kuntien valvontaresurssit voivat muodostua tulevaisuudessakin pulmaksi. Hän alleviivasikin, että maksullisuuden laajentuessa on turvattava tulojen ohjautuminen toimialan käyttöön.
Vaikka isommissa yksiköissä töitä voidaan keskittää ja jopa erikoistua, kaikella on rajansa, huomautti Halonen. Oulun läänissä on hänen mukaansa noin 43 terveystarkastajaa, mikä on liian vähän tarpeeseen nähden.
Selvää vajetta on esimerkiksi Oulussa ja Haukiputaalla, jossa on 7 500 ihmistä kohti vain puolikkaan terveystarkastajan työpanos. Tavoite olisi yksi.
Ympäristöterveydenhuollon alueellisen yhteistoiminnan kokeiluhankkeet kattavat Oulun läänissä 76 prosenttia ja Lapin läänissä 50 prosenttia.