Kun Pallas-Ounastunturin kansallispuiston alueelle olevalle Pallaksen retkeilyalueelle tehtiin maisemanhoidon yleissuunnitelmaa yhdeksänkymmenluvun lopulla, esiin nousi ajatus käyttää myös ympäristötaiteen keinoja maisemanhoidossa.
Pallaksen projektissa viisi taiteilijaa
Kun kuvataiteilijoiden Kaija Kiurun ja Jonathan Claxtonin idea tehdä taidetta Suomen Lappiin osui samaan ajankohtaan, syntyi Pallaksen ympäristötaideprojekti. Sen kestäessä osa toimijoistakin on vaihtunut, kansallispuisto on siirtynyt Metsähallitukselle ja mu-kana työssä on Lapin taidetoimikunnan sijaan Rovaniemen taidemuseo.
Kun ympäristötaidetta tehdään kansallispuistoon, reunaehdot ovat poikkeuksellisen tiukat. Luonnontilaisiin alueisiin ei kosketa. Teokset sijoittuvat jo rakennetuille alueille ja niissä käytetään pääosin alueelle ominaisia materiaaleja.
Mukana projektissa on viisi taiteilijaa, Jonathan Claxton ja Deborah Schultz Skotlannista, Mats Wikström ja Lena Stenberg Ruotsin Norrbottenista ja Kaija Kiuru Rovaniemeltä.
Mutaisen ojanpohjan toisenlainen elämä
Kaija Kiurun teos Pallas-hotellin vieressä korjaa aiemmissa rakennustöissä rikottua aluetta. Epämääräisesti rajautuva mutainen ojanpohja seisovine vesilammikkoineen on ollut ensimmäisenä vastassa tunturiin patikoimaan suuntaavia matkailijoita. Nyt ojanne, joka tulvii keväisin sulamisvesistä, on saanut kiviverhouksen ja sen virtaamaa on parannettu. Maastoon kielekkeisinä nousevan kivipinnan hotellin puoleiselle sivulle tulee vielä nataheinää, tunturin puolella kiveys rajautuu paikalla jo olevaan kasvustoon.
Kiurun teoksen värit liittävät sen taustalla näkyviin tuntureihin. Työssä käytetty rakkakivi ei kuitenkaan ole peräisin puistosta, vaan se on tuotu Sodankylästä.
Leikki-erotusaita ja Orava Avenue
Jonathan Claxtonin Poroasema sijoittuu Kiurun teoksen tavoin rikotulle maalle. Claxtonin kaksiosainen työ on alueelle tulevan tien reunoilla. Ylärinteeseen asettuu Taivaanranta, suora kivirivi. Teoksessa oleva teksti viittaa pohjoisen maiseman äärettömältä vaikuttavaan avaruuteen: no End, no Beginning. Tien alapuolella on Poroasema, jonka kivet muodostavat erotusaitaa muistuttavan kierteen. Molemmilla voi istua ja tarkastella ympäristöä.
Mats Wikströmin Orava Avenue on maisemasuhteeltaan kahdesta muusta teoksesta poikkeava. Se tuo paikkaan selvästi vieraita elementtejä, mutta onnistuneella, rikastavalla tavalla.
Orava Avenue alkaa Claxtonin kivien luota ja nousee suorana tunturiin vanhaa huoltotien pohjaa. Noin puolen kilometrin matkalle tulevat Wikströmin seitsemän pronssioravaa puolitoistametristen puupylväiden nokkiin. Jokainen orava symboloi jotain maailmanuskontoa. Valmiina valoksena on hindulaisuutta kuvaava orava palvontamenoissaan. Wikström kertoo saaneensa osan ideaansa Barry Flanaganin jäniksistä Park Avenuella New Yorkissa. Siitä myös nimi Avenue. Kun teos sijoitetaan kokonaisuudessaan paikalleen, myös nyt vaaleana maisemassa näkyvä tienpohja maisemoidaan tummalla kivirouheella.
Viittauksia historiaan ja paikallisuuteen
Pallaksen teokset eivät tee suurta numeroa itsestään, vaan kasvavat valmistuttuaan kiinni ympäristöönsä. Ne tuovat siihen kuitenkin uusia asioita, viittauksia alueen historiaan, luontoon ja paikallisuuteen tai Wikströmin työn tavoin koko ihmiskuntaa koskeviin filosofisiin kysymyksiin.
Kaksi teoksista valmistuu myöhemmin. Lena Stenbergin työ tulee sijoittumaan Lapin sodassa tuhoutuneen vanhan Pallas-hotellin raunioille. Deborah Schultz puolestaan tekee kirjallisen työn, tekstin alueen matkailun historiallisesta ja kulttuurisesta merkityksestä.
Ympäristötaidetta Pallaksella hotellin ja luonnonpuiston opastuskeskuksen läheisyydessä.
