Talvivaaran kaivoksen tilanne on kriittinen. Kaivostoiminnan tulevaisuus on täysin hämärän peitossa. Yhtä aikaa päälle on kaatunut monta ongelmaa.
Toiminta pyörii nyt valtion tuella. Lisärahaa joudutaan pyytämään vielä ennen kuin tämä eduskunta jättää työnsä maaliskuussa.
Ellei paksulompakkoista rahoittajaa löydy, edessä on konkurssi. Tähän liittyen Espoon käräjäoikeus myönsi yhtiölle lisäaikaa täydentää saneerausohjelmaa.
Mittavat vesiongelmat kärjistyvät päivä päivältä. Kuin pisteenä i:n päällä syyttäjä vaatii neljälle yhtiön johtajalle yhteensä yli 13 miljoonan euron sakkoja sekä lisäksi yhtiölle 850 000 euron yhteisösakkoa epäillystä törkeästä ympäristön turmelemisesta.
Kaivosyhtiö Talvivaara on möhlinyt ympäristöasioissa niin paljon, että nyt ainakin sille on saatava loppu. Yhteiskunnan tukitoimet on suunnattava ympäristöä uhkaavan tuhon torjuntaan.
Tähän liittyy oleellisesti kaivostoimintaa pyörittävän konkurssipesän anomus saada laskea käsiteltyjä jätevesiä purkuputken välityksellä 18 kilometrin päässä sijaitsevaan Nuasjärveen. Nuasjärveen laskettaisiin sulfaattia 30 000 tonnia vuodessa ensimmäisen kolmen vuoden ajan ja 10 000 tonnia sen jälkeisinä vuosina.
Lupaa ei saa antaa ilman putken rakentamisen ympäristövaikutusten perinpohjaista arviointia, niin sanottua yva-menettelyä.
Konkurssipesän yva-lupahakemukseen on jätetty ennätyksellisen paljon muistutuksia, mielipiteitä ja lausuntoja. Niitä yhdistää näkemys, jonka mukaan lupaa ei saa myöntää. Muun muassa Sotkamon kunta sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat vaatineet yva-menettelyn käynnistämistä.
Muistutusten määrä yhdistettynä yva-vaatimuksiin osoittaa, ettei kaivoksella ole himpun vertaa sosiaalista luottoa. Kenelläkään ei olisi nokan koputtamista, jos Talvivaara toimisi lupauksensa mukaisesti ja jos valuva vesi olisi puhtaampaa kuin sinne tullessaan. Kukaan ei usko tähän, niin monissa asioissa Talvivaara on pettänyt lupauksensa.
Nuasjärven rannalla on paljon loma-asutusta, ja järvi on vilkkaassa virkistyskäytössä. Vaikka suurimmat kielteiset vaikutukset olisivat purkuputken välittömässä läheisyydessä, järven ja siihen liittyvien vesistöjen maine joutuisi kovalle koetukselle.
On syytä muistaa, ettei Kainuu ei elä yksistään kaivoksesta, vaan kasvavassa määrin myös matkailusta. Pelkkä epäily ympäristön turmeltumisesta vaikuttaa maineeseen matkailukohteena.
Oulussa vesiasiat kuumentavat tunteita ja Talvivaara liittyy siihenkin. Kaupunki on ainoa suurista kaupungeista, jolla varavesijärjestelmä ei ole kunnossa. Tämän vuoksi Oulujoen veden laatuun liittyvät riskit ovat suurennuslasin alla.
Jos purkuputki rakennetaan, sen kielteisten vaikutusten pelätään pahimmillaan tuntuvan Oulussa saakka. Ouluhan ottaa juomavetensä Oulujoesta, joka on Oulujärven kautta yhteydessä Nuasjärveen.
Pääkirjoitus