Suomessa tulee poliisin tietoon selvästi vähemmän ympäristörikoksia kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä selviää tuoreesta kansallisen ympäristörikosten seurantatyöryhmän katsauksesta, jossa perehdytään vuosien 2009 ja 2010 ympäristörikostilanteeseen Suomessa.
Valitettavasti ero ei ole maamme hyväksi vaan haitaksi: raportin mukaan vähäisempi ilmitullut ympäristörikollisuus ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa tehtäisi suhteessa vastaavassa määrin ympäristörikoksia kuin muissakin Pohjoismaissa.
Meillä ne eivät vain tule esiin.
Miksi näin on? Katsaus listaa monia syitä. Ympäristörikoksia torjuvilla viranomaisilla ei ole riittävää kykyä valvoa, paljastaa ja tutkia ympäristörikoksia. Myöskään kunnallisilla viranomaisilla ei näyttäisi olevan riittävästi resursseja tehokkaalle tarkastus- ja lupavalvontatoiminnalle.
Tällä puolestaan on pidemmälle meneviä seurauksia. Jos poliisilta puuttuu voimavaroja reaaliaikaisen tutkinnan toimeenpanemiseen, se vaikeuttaa rikoshyödyn takaisin saamista ympäristörikoksiin syyllistyneiltä.
Jos esimerkiksi läjitys- tai dumppaustyyppisissä ympäristörikoksissa tutkinta laahaa vuosia perässä, ovat rikoksesta epäillyt mitä todennäköisimmin jo onnistuneet kätkemään tai käyttämään rikoksella saamansa eurot.
Ja tällä taas on merkitystä varsinaisten ympäristörikostapahtumapaikkojen ennallistamisessa, joiden kulut ovat vaarassa jäädä yhteiskunnan vastuulle.
Tuntuu käsittämättömältä, että Suomessakin voi törmätä tapaukseen, jossa ravintola- ja majoituskäytössä olleen kiinteistön vessa-, suihku- ja keittiöjätevedet johdettiin puhdistamattomina maastoon ja siitä edelleen läheiseen vesistöön.
Tämä on kuitenkin vain yksi katsauksessa mainittu esimerkki törkeästä ympäristön turmelemisen rikoksesta, joita kirjattiin kahden vuoden aikana 18.
Kaikkiaan poliisi kirjasi rikoslain mukaisia ympäristörikoksia vuonna 2009 515 kappaletta ja vuonna 2010 460 kappaletta.
Rikoslaissa säädetään myös luonnonvararikoksista, joista valtaosa on metsästysrikoksia. Näitä on on 2000-luvulla tilastoitu vuosittain noin 300 kappaletta.
Eivätkä tässä ole suinkaan kaikki ympäristörikoksiksi luokiteltavat teot, sillä ympäristöä välittömästi koskevia tai sitä sivuavia rangaistussäännöksiä on toistakymmentä ja ne ovat hyvin hajallaan lainsäädännössä.
Näitä säännöksiä löytyy muun muassa jäte-, kalastus-, maastoliikenne-, luonnonsuojelu- ja maa-aineslaeista.
Ympäristörikosten torjunnan tehostamiseksi ehdotetaan yhteistä kansallista ympäristörikostorjunnan strategiaa. Sen laatimiseksi ympäristöministeriön tulisi asettaa laaja-alainen asiantuntijatyöryhmä.
Euro tuntuu olevan hyvä konsultti tässäkin. On nimittäin niin, että ympäristörikokset mainitaan myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä talousrikosten torjuntaohjelmasta.
Suunnitelmallisilla ympäristörikoksilla haetaan ja saadaan merkittäviä taloudellisia hyötyjä laillisen yritystoiminnan yhteydessä, jolloin laiton toiminta vääristää kilpailua.
Ympäristöä pilaamalla voi muun muassa säästää jätehuoltokustannuksissa tai ympäristönsuojeluinvestoinneissa.
Ajankohtainenkin tämä huoli saattaa olla, sillä taloudellinen laskukausi lisää ongelmia myös ympäristörikosten alueella.
Jotain positiivistakin ympäristörikosraportista sentään löytyy: maastoon jätettyjen autonraatojen määrä on muutamassa vuodessa pudonnut murto-osaan aikaisemmasta.
Kun vielä 2003 ja 2004 hylättyjä autoja löytyi noin 150 vuodessa, oli luku vuonna 2009 enää kaksi ja vuonna 2010 jo pyöreä nolla.
Tästä kehityksestä saa kiittää romuautojen kierrätyksen uusia säännöksiä.