Maaliskuussa 2000 voimaan astunut ympäristönsuojelulaki on osoittautunut yllättävän työläästi toteutettavaksi. Erityisesti alueelliset ympäristökeskukset ovat joutuneet tiukille.
Tiedot selviävät Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston Svenska Social- och Kommunalhögskolanin maanantaina julkaisemasta tutkimuksesta.
Laki on sälyttänyt ympäristökeskuksille uutena tehtävänä ympäristötietorekisterin järjestämisen. Nyt kaikki potentiaaliset ympäristöluvan hakijat ovat ilmoitusvelvollisia.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla on noin 2 500 ilmoitusvelvollista toiminnanharjoittajaa. Kainuussa niitä oli noin 400. Lapissa ilmoituksia tuli noin 800, mutta osan lähettivät toiminnanharjoittajat, joilla ei velvollisuutta olisi ollut.
Rekisteröinnin jälkeen harkitaan, keiden pitää hakea ympäristölupaa ja mistä sitä haetaan. Lupia myöntävät myös ympäristölupavirastot ja kunnat.
Lisäksi vanhan lain aikaisten ympäristölupien haltijoilla on hankittava uuden lain mukainen lupa: Lähellekään kaikille ei satu luvan uudelleen tarkistusta siirtymäajan nimiin, joten uusia käsittelyjä tulee rutkasti.
"Harakka tervatulla sillalla"
Ympäristölupahakemuksen käsittely saisi kestää korkeintaan kahdeksan kuukautta. Pohjoisessa tavoiteajassa on keskimäärin pysytty, mutta se on usein tiennyt normaalia enemmän ylitöitä.
Lupakiireet tietävät sitä, että ympäristökeskusten muut tehtävät kärsivät. Lapissa johtaja Kari Kinnunen huolehtii tutkimuksen resurssien puolesta. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johtaja Mauno Rönkkömäki valittaa, että valvonta, neuvonta ja valistus jäävät pakostakin vähemmälle, koska lupa-asiat työllistävät erityisen paljon.
"Olemme kuin harakka tervatulla sillalla. Se on pitemmän päälle kestämätön tilanne", Rönkkömäki sanoo.
"Ympäristökeskukset, joissa lupia myönnetään vähemmän, kykenevät antamaan enemmän tukea. Se on väärin. Siellä missä tarvitaan lupia, tarvitaan myös tukea", sanoo ohjelmajohtaja Mikael Hildén Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskusta ovat työllistäneet erityisesti karjasuojat, joille uusi laki on tuonut uusia lupamääräyksiä.
"Yksiköiden koot ovat kasvaneet ja Maa- ja metsätalousministeriö on sitonut investointituet tiukemmin ympäristölupiin", Hildén perustelee.
Kainuun ja Lapin pienempien karjasuojien luvat eivät päädy ympäristökeskuksille. "Harkintaakin sai käyttää", toteaa ympäristönsuojeluosaston päällikkö Onni Heikkinen Kainuun ympäristökeskuksesta.
Uutta lakia
kehutaan
Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa on sentään saatu yhden henkilön verran lisäresursseja.
"Risti on piirretty seinään. Pienestä joutuu ilot repimään", Lapin ympäristökeskuksen johtaja Kari Kinnunen sanoo.
Ympäristökeskuksissa uutta lakia kuitenkin kehutaan, sillä se kokoaa ympäristön pilaamiseen liittyvät asiat yhteen, kun ne aikaisemmin olivat hajallaan usean eri lain alla.
Lain tuomia mahdollisuuksia ei vain ole osattu vielä käyttää hyväksi. Ympäristönsuojelua tarkastellaan nyt yhtenä kokonaisuutena, joten voisi olla helpompaa panostaa suurimpiin ongelmiin.
Lapin johtaja Kinnunen myös suosittelee lupien myöntämisen keskittämistä Suomen kolmelle ympäristölupavirastolle.
Hildénin mielestä ajatus on pohtimisen arvoinen. Hän myöntää, että lupien myöntäminen on jaettu hieman keinotekoisesti.