Ympäristöministeriön menettely Vapaa Vuotos -liikkeen valtionavustusasioiden käsittelyssä vuosina 1996-2001 ei kaikilta osin ollut silloisten määräysten mukaista.
Oikeuskansleri Paavo Nikulan mielestä ministeriön virkamiehet eivät suoranaisesti menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, koska määräykset muodostivat monimutkaisen kokonaisuuden. Oikeuskansleri kuitenkin kiinnittää vakavasti ministeriön huomiota sen velvollisuuteen järjestää avustusasioiden käsittelyyn liittyvät toimintansa asianmukaisesti.
Oikeuskanslerin käsittelyyn asia tuli, kun sodankyläläinen Reijo Kuokkanen pyysi tätä selvittämään, oliko ministeriö menetellyt lainvastaisesti myöntäessään Vapaa Vuotos -liikkeelle valtionavustusta.
Kantelun mukaan ympäristöministeriö oli usean vuoden ajan avustanut rekisteröimätöntä Vapaa Vuotos -liikettä, vaikka liike oli julkisesti ilmoittanut, ettei se noudata kirjanpito- ja yhdistyslakia.
Kantelijan mielestä myös liikkeen ministeriölle antama ilmoitus avustusvarojen käytöstä oli epäilyttävä, joten liikkeelle ei ylipäätään olisi tullut myöntää avustusta julkisista varoista.
Käyttöä ei seurattu
systemaattisesti
Ympäristöministeriö myönsi Vapaa Vuotos -liikkeelle vuosina 1996-2002 avustusta erisuuruisia summia, jotka vaihtelivat 3000-13 000 euron välillä.
Avustusmääräraha oli tarkoitettu valtakunnallisille luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöille. Ministeriössä oli katsottu, että liikkeen toiminta on valtakunnallisesti merkityksellistä vapaaehtoisen ympäristönsuojelun edistämistyötä. Avustuksen myöntäminen ei edellyttänyt, että avustusta saavan yhdistyksen tulisi olla rekisteröity.
Ympäristöministeriön lausunnossa todetaan, että kaikissa avustuspäätöksissä oli ehtona, että hakija toimittaa edelliseltä tilikaudelta toimintakertomuksen, tilinpäätöksen ja tilintarkastajien lausunnon seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.Valvonta perustui jälkikäteen toimitettuihin selvityksiin, joita ministeriössä ei kuitenkaan seurattu systemaattisesti.
Vuoden 2001 syyskuussa voimaan tullut valtionavustuslaki antoi valtionavun myöntävälle viranomaiselle aiempaa enemmän harkintavaltaa.
, joka kohdistuu sekä valtakunnallisesti että Euroopan Unionin laajuisesti ainutlaatuisen luonnonympäristön säilyttämiseen
Ennen valtionavustuslain voimaantuloa myönnettyjen v