Oulu "Jos ajattelee esimerkiksi Oulun tehdasta, niin yksi isompi ympäristökatastrofi pilaisi koko Stora Enson maineen. Meidän tekemisemme täällä näkyvät ja kuuluvat koko Stora Ensossa. Siinä mielessä tehtaan ympäristöpäällikön tehtävää ei voi hoitaa muuten kuin hyvin. Muita vaihtoehtoja ei ole", Stora Enson Oulun tehtaan ympäristöpäällikkö Marjaana Luttinen painottaa.
Helmikuun alussa Stora Enson Suomen ympäristöjohtajaksi siirtyvän Luttisen sanat ovat melkoinen haaste hänen seuraajalleen, maanantaina tehtävänsä Luttisen rinnalla aloittaneelle Mervi Partaselle.
Paikallistasolla mahdollisimman hyvin hoidetut ympäristöasiat helpottavat Luttisen tulevaa työtä konsernin Suomen-tehtaiden ympäristötoimintojen koordinaattorina ja linkkinä tehtailta konsernin johtoon ja eri etujärjestöihin päin.
Työntekijät ja
tehtaan johto tukena
Oulun tehtaan hajuista ja muista ympäristöasioista viimeisen kuuden vuoden ajan vastannut torniolaislähtöinen Luttinen ei epäröi siirtää paikallistason vastuuta Partaselle. Oulun tehtaan laboratoriopäällikön paikalta laboratorio- ja ympäristöpäälliköksi siirtyneellä Partasella on useamman vuoden kokemus konsernin toiminnoista - ja myös hän on kotoisin Torniosta.
"Olen valmistumisestani asti ollut töissä konsernissa, ensin Veitsiluodon tehtailla Kemissä, sitten Imatran Kaukapään tehtaalla kaksi vuotta ja viimeisen vajaan vuoden täällä Oulussa", Partanen kertoo.
Sekä Luttinen että Partanen ovat huomanneet Stora Enso -vuosinaan sen, ettei ympäristöasioiden arvostus ole pelkkää sanahelinää, vaan työntekijät tehtävään katsomatta ovat hyvin sisäistäneet ympäristöasiat omassa työssään.
"Erityisen positiivista on se, että tehtaan paikallisjohto on aidosti sitoutunut näihin ympäristöasioihin. Eihän kukaan Oulun alueella asuva halua, että täällä tehtaalla haisee tai me sotkemme paikkoja", Luttinen korostaa.
Hajupäästöt hoidossa,
katseet kaatopaikkaan
Meren rannassa keskellä kaupunkia sijaitseva Oulun tehdas tunnetaan paitsi paperin ja rahan tekijänä myös hajuistaan.
Viime syksynä valmistuneet neljän miljoonan euron arvoiset ympäristöinvestoinnit ovat purreet hajupäästöihin niin tehokkaasti, ettei Luttisen ole juurikaan tarvinnut selittää kaupunkilaisille enää tehtaan hajutuprahduksien syytä.
"Hajut ovat olleet piikkinä lihassa koko sen ajan kuin olen tässä työssä ollut. Olenkin erittäin iloissani nyt loppuun viedyistä investoinneista. Mervillä on helpompi aloittaa nyt työt, vaikka hajuttomaksi en ole tätä tehdasta luvannutkaan. Mutta nyt pitäisi kaikki mahdolliset villit hajulähteet olla keräilyn piirissä. Aina on vain se mahdollisuus, että tekniikka jostain syystä pettää, joten kyllä Mervillekin töitä jää", Luttinen nauraa.
Partasen tulevana suurtyömaana tulee olemaan ainakin tehtaan tuleva ympäristölupa, jota varten laadittua kolmen paksun mapillisen suuruista hakemusta on tehty reilun vuoden ajan, ja joka saatiin jätettyä ympäristölupaviranomaiselle viime viikolla.
Aikaisintaan noin puolentoista vuoden päästä viranomaiselta tehtaalle takaisin tuleva uusi ympäristölupa tietää entistä tiukempia velvoitteita muun muassa paperitehtaan kupeessa sijaitsevalle kaatopaikalle.
"Kaatopaikka on peruskorjattu vuonna 1990. Sille on tehty täyttö- ja maisemointisuunnitelmat. Uuden luvan myötä sille tulee myös uusia velvoitteita. Toivomme silti sitä, että saisimme pitää kaatopaikan samassa paikassa, sillä ympäristön kannalta se olisi kaikkein paras ratkaisu. Sen kohtalo on viranomaisten käsissä", Luttinen myöntää.
Tehtaan voimalaitoksella syntyvä tuhka on suurin tehdaskaatopaikkaa kuormittava jäte ja lisäksi alueelle ajetaan normaalia, uusiokäyttöön kelpaamatonta sekajätettä sekä pienet määrät paperitehtaan jätevesilietettä.
Tuhkan hyötykäytön suhteen Stora Ensolla on käynnissä pilottihanke Kalimenvaarassa Oulun Energian ja Kemiran kanssa, joten siltäkin osin oman kaatopaikan käyttö pyritään rajaamaan mahdollisimman vähäiseksi.
"Kalimenvaarassa tuhkaa käytetään maisemointiin. Läjityksestä ja näytteiden otosta on tehty suunnitelmia ja nyt maisemointia seurataan silmä tarkkana. Tämän pilotin pohjalta on ajatus käynnistää isompi hanke, eli hankkia jostain alue, jossa puhdasta tuhkaa voitaisiin hyödyntää", Marjaana Luttinen sanoo.