Kunnat ovat ympäristökasvatuksen suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa: toisissa kunnissa asia on hoidettu ansiokkaasti, toisissa ei ollenkaan. Tämä selviää ympäristöministeriön ja opetusministeriön teettämästä raportista, jossa tutkittiin ympäristökasvatuksen tilaa Suomessa.
Raportin mukaan ympäristökasvatuksen määrä ja laatu riippuu paljolti lastentarhojen ja koulujen innostuksesta ja käytettävissä olevista resursseista sekä alueilla toimivista luonnonsuojelu- ja muista järjestöistä.
"Toimintaedellytykset ovat erilaisia eri kunnissa, paljon on kiinni rehtorin ja opettajien mielenkiinnosta", kertoo erikoistutkija Anna-Liisa Kiiskinen Keski-Suomen ympäristökeskuksesta.
Raportin pohjana on satoja opettajia, järjestöjen edustajia ja muita ympäristökasvattajia tavoittanut keskustelutilaisuuksien sarja, joka toteutettiin viime syksynä.
"Toinen hyvin selkeä ero kuntien välillä oli muiden sektorien kuin opetustoimen suhtautuminen ympäristökasvatukseen. Esimerkiksi ympäristötoimi näyttää eri kunnissa tulkitsevan eri tavalla ympäristökasvatuksen tehtävää, vaikka laissa sanotaan, että ympäristötoimella on ympäristötietoisuuden edistäminen ja ympäristövalistuksen tehtävä", Kiiskinen kertoo.
"Kunnissa on myös eri tavalla rahaa käytettävissä ympäristökasvatukseen", Kiiskinen lisää. Periaatteena on mennä koulusta ulos: luontokouluihin ja erilaisiin luonto- ja ympäristökohteisiin.
Kiiskinen huomauttaa myös, että useimmissa kunnissa ei ole luontokouluja opettajia tukemassa.
Ympäristöministeriön valtakunnallisten ympäristökasvatus- ja valistusavustusten rinnalle olisi raportin mukaan luotava järjestelmä myös alueellisten ja paikallisten hankkeiden rahoittamiseksi.
"Olisi tärkeää olla joku rahoituspotti, joka olisi esimerkiksi alueellisilla ympäristökeskuksilla jaettavana puhtaasti paikallisille hankkeille", Kiiskinen korostaa. "Tällaista järjestelmää meillä ei ole, mutta nyt ollaan aloittamassa neuvotteluja rahoituksen mahdollistamiseksi."
Myös ympäristökasvatuksen parissa työskentelevien ympäristö- ja valistusjärjestöjen perustoiminta olisi turvattava. Järjestöillä on Kiiskisen mukaan erittäin tärkeä rooli ympäristökasvatuksessa. "Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ja 4H-järjestö tekevät arvokasta työtä".
"Budjettivaroista myönnettävä tuki koetaan lyhytjännitteiseksi, kun se tulee vuosittain. Perustoimintojen pysyväisluonteinen rahoitus olisi tärkeää", Kiiskinen perustelee.