Metsä-Lapissa on vielä laajoja, luonnontilaisia ja hakkaamattomia erämaa-alueita, ympäristöjärjestöt kertovat.
Greenpeacen, Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton perjantaina julkaiseman raportin mukaan Metsä-Lapissa on noin 100 000 hehtaaria koskematonta erämaata, josta noin 27 000 hehtaaria on suojelematonta vanhaa metsää. Lisäksi alueella on 6 200 hehtaaria ikimetsää, joka on suojattu Metsähallituksen omilla alue-ekologisilla päätöksillä.
Metsähallitus on hehtaariluvuista samaa mieltä, mutta sen mukaan ympäristöjärjestöjen käsitys metsien luonnontilasta on liioiteltu.
Luonto-Liiton kartoittajan Olli Mannisen mukaan Metsä-Lapissa sijaitsevat Suomen suurimmat luonnontilaiset metsäalueet. Suurin suojelematon alue on 35 000 hehtaarin Peurakaira Sodankylässä. Siellä on raportin mukaan 8 000 hehtaaria suojelematonta ikimetsää.
"Peurakairassa on Suomen suurin suojelematon luonnonmetsä", Manninen kertoo.
Metsähallitus: nykysuojelu riittää
Tuoreessa raportissa esitellään kaikkiaan kahdeksan erämaa-aluetta. Raportti perustuu vuosina 2003--2005 tehtyihin maastoinventointeihin. Mannisen mukaan metsistä jopa 98 prosenttia on täysin kirveen koskematonta, tuhansia vuosia rauhassa kehittynyttä aluetta.
Metsähallituksen käsitys on se, että nykyinen suojelu riittää Metsä-Lapissa. Metsähallituksen aluejohtaja Kirsi-Marja Korhonen ei sinänsä kiistä ympäristöjärjestöjen antamia hehtaarilukuja suojelemattomasta metsästä. Hän on kuitenkin eri mieltä metsien koskemattomuudesta.
"Minulla on siitä hyvin erilainen käsitys", Korhonen hymähtää.
Hänen mukaansa osalla alueista on havaittavissa selviä hakkuiden jälkiä, osalla taas heikompia. Korhosen mukaan Metsä-Lapissa ei olekaan tarvetta lisäsuojelulle.
"Metsistä jo yli 40 prosenttia on suojeltu lakisääteisesti. Etelässä samat järjestöt vaativat suojeltavaksi 10 prosenttia metsistä, ja täällä ei sitten 40 prosenttiakaan riitä."
Taloudellinen merkitys pieni
Ympäristöjärjestöt korostavat, että Suomen puunhuollon kannalta Metsä-Lapin suojelemattomilla metsillä on hyvin pieni merkitys. Korhonen myöntää, että koko Suomen mittakaavassa asia onkin näin, mutta hänen mukaansa paikallistasolla kaikki suojelupäätökset ovat merkittäviä.
"Paikallisille sahoille asialla on suuri merkitys."
Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Ilpo Kuronen jopa arvelee, että raportissa mainittujen metsien suojeleminen voisi olla Metsähallituksellekin edullista. Vähäpuiset ja -tuottoiset metsät kun katsotaan talousmetsiksi ja sen vuoksi niille on myös asetettu tiettyjä tuottovaatimuksia.
"Sieltä keräillään muutamia puita kaukaa pienten teiden päästä kuin marjoja koriin", Kuronen kärjistää.
Korhosen mukaan Metsähallitus ei tee taloudellisesti tuottamattomia hakkuita.
"Eikä asiaa voi ajatella niin, että kaikista heikkotuottoisista metsistä tehtäisiin kansallispuistoja. Ne ovat silloin pois tuotannosta, ja kansallispuistojen ylläpitäminenkin maksaa."