Ilmaston lämpeneminen, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ympäristön saastuminen ovat ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavia globaaleja ilmiöitä. Ympäristökriisillä on vaikutuksia meidän hyvinvointiin.
Ympäristökriisin terveysvaikutukset liittyvät ihmisten mielessä usein ilmastomuutoksen aiheuttamiin fyysiseen terveyteen kohdistuviin uhkiin, kuten helleaaltojen terveysvaikutuksiin ja punkkien välittämien sairauksien lisääntymiseen.
Ympäristökriisillä on kuitenkin myös vähemmän tunnettuja, mutta merkittäviä vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin.
Ympäristöahdistus ja sen osana ilmastoahdistus kuuluvat ympäristökriisin hyvinvointivaikutuksiin ja ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Ympäristöahdistuksella tarkoitetaan niitä ahdistavia tunteita, jotka kumpuavat merkittävässä määrin ympäristöongelmista ja niiden uhasta.
Ympäristöahdistus ei ole psyykkinen häiriö vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen.
Ympäristöahdistus voi kuitenkin uhata yksilön ja yhteisön sietokykyä, ja voi yksilön tasolla pahimmillaan kehittyä tautikriteerit täyttäväksi mielenterveyden häiriöksi.
Ympäristöahdistus vaikuttaa laaja-alaisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, ja ilmenee monien elämänvalintojen yhteydessä, kuten esimerkiksi ammatinvalintaan, perheen perustamiseen ja jälkikasvun hankkimiseen liittyvissä kysymyksissä.
Ympäristöahdistus saattaa olla nuorten aikuisten vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla ja alhaisen syntyvyyden osatekijä.
Ympäristöahdistuksen ehkäisyssä ja sen käsittelyn tukemisessa kyse on monenlaisten, ihmisten arkeen ja yhteiskunnan toimivuuteen liittyvien jännitteiden helpottamisesta.
Monet ihmiset jotka kokevat erilaista ympäristön tilasta johtuvaa psyykkistä rasittuneisuutta eivät eri syistä sanoita niitä ympäristöahdistukseksi: esimerkiksi maaseutuyrittäjien huolta ja pelkoa tulevaisuudesta ei välttämättä sanoiteta ympäristöahdistukseksi.
Ympäristökriisin ratkaisut tulevat vaikuttamaan monen suomalaisen elämään, ja aiheuttavat ymmärrettävää huolta monelle.
Ihmisten tunnetaidot ovat yksilölliset ja ympäristöahdistuksen oireita ei aina tunnisteta. Ympäristöahdistukseen tarjottava apu liittyy täten laajempaan pyrkimykseen vahvistaa ihmisten tunnetaitoja.
Tunnetaitojen oppimista voidaan tukea kodeissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, mutta myös aikuisiällä voi tunnetaitojaan harjaannuttaa. Tunnetaitojen omaksuminen on ensimmäinen askel kohti ympäristöahdistuksen hallintaa ja jalostamista.
Useat suomalaiset selvitykset ja kyselyt osoittavat että ympäristöahdistus on laajalle levinnyt. Se on osa nuorten psyykkistä pahoinvointia.
Keväällä 2019 opiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry:n toteutti sähköisen kyselyn nuorille ja nuorille aikuisille. Vastanneista 55 prosenttia koki usein tai jatkuvasti merkittävää ympäristöahdistusta.
Tavallisia kuormittavia tunteita olivat turhautuminen, riittämättömyyden tunne, suru ja voimattomuus.
Nuorten toivottomuudesta kertoo myös Nuorisobarometri 2016, jossa 86 prosenttia oli sitä mieltä, että ”Tulevat sukupolvet joutuvat kärsimään, mikäli nykyinen ympäristön tuhoaminen jatkuu”, mutta vain alle puolet vastaajista uskoi ratkaisujen löytymiseen.
Energiayhtiö Loisteen teettämässä kyselyssä alkuvuodesta 2019 kävi ilmi, että 67 prosenttia suomalaisista tuntee vakavaa huolta ilmastonmuutoksen vuoksi. Monet kertoivat myös kokevansa aiheen ahdistavana.
Tarvitaan uudenlaista osaamista ympäristöongelmien aiheuttaman ahdistuksen tunnistamiseen ja purkamiseen. Ympäristöahdistusta kokevat ihmiset, mukaan lukien lapset ja nuoret, tarvitsevat tukea vaikeiden tunteiden käsittelyssä.
Parhaimmillaan ympäristöahdistus voi motivoida ihmisen toimintaan ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi suuttumus ja suru voivat saada aikaan motivaatiota ja toimintaa. Vaikeiden tunteiden käsittelyyn tarvitaan kuitenkin riittävää aikaa sekä ilmastonmuutosta hillitsevien toimintatapojen paikantamista yhdessä toisten kanssa.
Ympäristöahdistuksen käsittelyyn on luotu oma-apua, materiaaleja, ryhmätoimintaa, tapahtumia ja vertaistukea. Suomessa on käytetty ilmastoahdistuksen käsittelyyn osallistavaa draamaa, kirjoittamistyöpajoja, taiteellisia menetelmiä ja ohjattuja pienryhmiä.
Onnistuneiden toimintamallien levittämistä tarvitaan mahdollisimman laajalle esimerkiksi kouluihin, oppilaitoksiin ja kansalaisopistoihin.
Lisäksi on huomioitava erityisesti ilmastonmuutoksen arjessaan kokevat ryhmät, kuten maanviljelijät ja ympäristöalojen ammattilaiset ja heidän psykologisen tuen tarpeensa.
Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveys ry:n kehitysjohtaja.