Kaikki muistavat peruskoulun oppitunneilta historian opettajan saarnan: "Ateenassa syntyi ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa demokratia."
Tosin samaisessa Ateenassa esiintyi hallintamuodon vastustajiakin. Platon tokaisee Valtio-teoksessaan, että demokratiassa saa vallan, mikäli kertoo olevansa kansan ystävä. Filosofilla oli alhainen käsitys kansalaisten tiedollisista kyvyistä.
Tuhansia vuosia on kulunut ja Kreikka seisoo jälleen demokratian valokeilassa. Velkakriisi on tuonut vaihtoehdot uudelleen politiikkaan ja tehnyt ymmärrettäväksi sen, miksi kansalaiset ovat turhautuneita.
Vaihtoehdot ovat saavuttaneet politiikan, koska asiantuntijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen kriisin hoidosta. Yhden asiantuntijan valistunut arvaus on yhtä hyvä kuin toisen.
Sampo Pankin johtava neuvonantaja Lauri Uotila kertoo Suomen Kuvalehden haastattelussa, ettei uusi tukipaketti ratkaise mitään. Sen tarkoitus on ostaa aikaa, jotta velkoja voidaan vähitellen antaa anteeksi.
Ratkaisevaa ei ole anteeksi annettavien velkojen määrä, vaan tahti. Katumus ja anteeksianto pitää tapahtua sellaisessa tahdissa, etteivät rahoitusmarkkinat ajaudu kriisiin.
Kukaan ei taas tiedä, miten markkinat reagoivat velkojen anteeksi antamiseen.
Samanlaista mantraa toisti pääministeri Jyrki Katainen (kok.) Brysselin huippukokousten yhteydessä. Paketista ei päästy nopeasti sopuun, kun mielipiteet riitelivät keskenään.
Kenenkään ajatukset eivät saavuttaneet auktorisoidun mielipiteen asemaa.
Kvartaalikin tuntuu tällä hetkellä asiantuntijoiden arvioissa ikuisuudelta, mutta demokratian keskiössä eivät olekaan asiantuntijoiden arviot. Valokeilassa seisovat kansalaiset.
Kun kriisin peruspalikat ovat hukassa asiantuntijoilta, voidaan oikeutetusti kysyä, ovatko kansalaisetkaan täysiä markkoja, tai euroja.
Demokratia vaatii kansalaisilta paljon. Se toimii kunnolla vain, jos kansalaiset tietävät päätöksien taustat. Silloin he tekevät itsenäisiä päätöksiä vaaliuurnilla.
Tämä olikin Platonin pääkritiikin kohde. Valta olisi annettava niille, jotka ymmärtävät asioiden päälle. Filosofi oli vaatimuksissaan ehdoton, sillä hänen teoriansa perustui ehdottoman totuuden mahdollisuuteen.
Vain filosofikuninkaille totuus on mahdollinen.
Velkakriisillä on ollut kahdenlaisia vaikutuksia päätöksentekoon. Paitsi että kriisi on saanut kansalaisten päät sekaisin, siitä on ollut myös hyötyä. Talous ei enää näytä julistettavalta evankeliumilta. Siihen vaikutetaan aktiivisesti päätöksillä.
Myös asiantuntijoiden asema tiedon auktoriteetteina on riisuttu. Kun kukaan ei kerro valmista toimintamallia, jää tilaa keskustelulle eli politiikalle.
Voidaankin sanoa, että Kreikka antoi meille politiikan takaisin demokratiaan.
Toinen näkökulma asiaan on vanha ja tuttu. Asiat ovat muuttuneet liian vaikeiksi, jotta niitä voidaan demokratiassa hallita.
Tästä hyvänä esimerkkinä toimii kansalaisten turhautuminen politiikkaan. Kun päätösten ymmärtämiseen vaaditaan alan korkeakoulututkintoa, ei ole ihme, että populismi valtaa Eurooppaa.
Tässä tilanteessa kansalaisiin purevat vaalilupaukset vakuuksista, vaikka niiden toteuttamiseen ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia.
Palataanpa historian tunnille. Kouluilla ja medialla on valtava vastuu siitä, että vaikeista asioista tuotetaan ymmärrettävää tietoa. Ilman sitä linkki kansalaisten, päättäjien ja asiantuntijoiden välillä katkeaa.
Toinen vaihtoehto on tiedollinen herruus, jota Platonkin ajoi. Ja totalitarismin tulokset puhuvat puolestaan, mihin suuntaan Eurooppaa ei tule kehittää.
Ympäri mennään ja demokratiaan palataan.