Suu jauhaa ihmeissään. On karvaan, suolaisen ja makean vivahteita. Ruuan koostumuskin on vieras.
Juntin suuhun on annettu muotiruokaa, sushia. On laitettu kädet vastakkain rinnan eteen ja kumarrettu japanilaisittain. Itadakimasu, hyvää ruokahalua!
Ulkona on pakkasta, mutta suussa lämpenee trooppisen jättikatkaravun pyrstö. Vietnamin vesistössä kasvanut äyriäinen on uinut Suomeen valtamerilaivoilla ja päätynyt valkoihoisten ihmettelijöiden pöytään.
Äyriäisen kaverina on merilevää. Ihan itsekseen ei sekään ole lipunut Suomen rannikolle, vaan saapunut toisella aluksella lännestä. Se on oikein Islannin kuumien lähteiden kuivaamaa Atlantin merilevää.
Ainekset yhdistää wasabi-tahna. Maku on outo, eikä ihme, sillä juures on kasvanut ennen elonkorjuuta japanilaisen kevyesti virtaavan kosken tai nivan pohjassa, joka on sen ainoa kasvuympäristö. Siinä voi olla hento kerosiinin vivahde, sillä harvinainen ja kallis juures matkustanee lentokyydillä.
Hetken mutustelun jälkeen kieli tunnistaa yhden maun. Intialaisen keittiön yleismauste inkivääri on niin tuttu, että se lienee ollut edellisessä elämässään nauris.
Seitsemän veljestä ovat hauduttaneet sitä kuumassa tuhkassa jossakin eteläisessä Hämeessä.
Nyt se on sushiaterian pikkelsin mausteena. Inkivääri on kasvanut Intiassa, jossa asuu joka neljäs maapallon viljelijä. Juurakko on muhinut hindunaisen mullassa kymmenen kuukautta ennen maailmanmatkaansa.
Hyvältä se maistuu vielä tuhansien kilometrien jälkeen, kuten riisikin. Se taas on japanilaista sushiriisiä tai kiinalaista puuroriisiä, joka on maustettu japanilaisella riisiviinietikalla.
Ruuan alkuperän ajattelu ei ole muodissa. On helpompi syödä kasvotonta sushia kuin isoäidin söpöjä kaneja. Olisi liian karua muistuttaa vaikkapa kaupunkien vihernuoria siitä, että heidän herkkunsa on kaikkea muuta kuin ekologista.
Yhtä ajattelemattomia ovat muutkin. Presidentinvaaleissa Sauli Niinistön neronleimaus oli kertoa, että maatalous on tulevaisuutta eikä menneisyyttä. "Sanoin tämän jo lokakuussa", mies vakuutti.
Jos maatalous olisi menneisyyttä, mitä Niinistö söisi? Eurooppalaistunut pankkimies ajattelee tietysti, että kaupastahan niitä ruokia saa: maitoa, lihaa, leipää, katkarapuja, merilevää ja inkivääriä.
Ennen laulettiin: "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan." Nykyään ruoka, muukin kuin kahvi ja banaani, kiertää villisti yli maanosien.
Muotiruokien varjossa yleistyy onneksi omavaraisuuden ihannointi. Merkkejä vakavasta kriisistä ei ole, mutta nuoretkin tekevät suunnitelmia pahan päivän varalle.
Moni tietää jo, miten lähipiiri selviäisi, jos ravinto ja lämmitys pitäisi hankkia itse. Monelle ruuan alkuperän ajattelu sattuu vielä liikaa.
Enemmän tosin sattui sitä pässiä, jota naapurin emäntä yritti lopettaa kirveellä.
Pässi vain pudisteli päätään, kun tappara heilahti otsaan. Lopulta joku tapahtumaa seuranneista lapsista muisti kertoa isän kertoneen, että sitä pitäisi kalauttaa niskaan.
Lopulta hiilien alla kypsyi todellista lähiruokaa, rosvopaistia. Maistuipa se naapurin Santeri hyvälle.